Sadventures

Takana on nyt 4 kuukautta, 10 maata ja tuhansia kilometreja. Takana on karua autiomaata, huikeita vuoristomaisemia ja tiheita viidakoita. Takana on overeita miljoonakaupunkeja, pienia tuppukylia ja muutaman kymmenen ihmisen asuttamia pienia saaria. Takana on kymmenia bungaloweja, mita ihmeellisimpia kulkuneuvoja ja uskomattomia stooreja ja tapahtumia. Ennen kaikkea takana on tuhansia mielettoman upeita ihmisia.

Nyt rupee siis olee se hetki, et taman reissun osalta homma on pulkassa ja olis loppuspiikkien aika. Mita tasta kaikesta jai, edella mainitun lisaks, lopulta kateen? Kovin kauaa asiaa ei tarvi kelailla, koska paallimmaisena fiiliksena on ehdottomasti se, etta jossain todella viela pystyy loytamaan sen vapauden ja rauhan, jota Suomessa elaessa ei koskaan pysty. Asiat taalla hoituu omalla painollaan turhia stressaamatta. Taalla elama tuntuu elamalta. Jokaista lakipykalaa ei tuijoteta sanatarkasti, vaan asioissa osataan soveltaa. Muutenkin Aasiassa pyoriessa vahan valia tulee mieleen joku typera laki tai muu juttu, et minka takia meilla on tommonenkin Suomessa. Mita valia, vaikka taksin takapenkilla istuu 5 tyyppia? Mita valia, jos joku vetaa rookia baaritiskilla? Mita valia, vaikka joku ostais bissea iltaysin jalkee kioskilta? Mita valia, vaikka Ilkka Kanerva kirjottais yotapaivaa tekstiviesteja itse Peter Northille? Tuntuu valilla, et keskitytaan ihan vaariin asioihin. Elamasta taalla ja elamasta Suomessa vois vuodattaa vaikka koko kirjan, mut tiivistetaan se nyt tahan vaikka nain. Kumpi on parempi: elaa suomalaisessa yliorganisoidussa holhousyhteiskunnassa, jossa kultasin varikynin piirretaan valmiit askelmerkit, eika sun tarvi ku kavella vai onko antosampaa tehda ite ne askelmerkit ja oikeesti tuntea elavansa..?? Jokainen paattakoon hiljaa mielessaan. Kuuluisaa matkailukaksikkoa lainatakseni: “kerran kun paasee hakista ulos, ni tietaa miltaa tuntuu olla ulkopuolella!”

Toinen pointti, jota tulee taalla maailmalla reissatessa paljo kelailtua on elainaktivistien niin vilkas, mutta kasittamaton “jarjen” juoksu. Mun puolesta kyseiset horhot vois vaikka muuttaa Etela-Mantereelle kasvattamaa lumipalloja. Kuka helvetti edes kehtaa puhua jostaan elainten oikeuksista, kun maailmalla niin monen ihmisen oikeudet ja elama on poljettu maan tasalle. Meneppa taalla osottamaan jonkun paikallisen lautasta ja sanomaan et toi sun syoma sika on elany vankeudessa. Vaitan, etta taas saadaan yks kuolonuhri lisaa, mut syyna ei oo tal kertaa nalanhata, vaan naurunpuskahdusten aiheuttamat vatsakrampit ja sita seuraava tuskallinen tukehtuminen.

Mut joo, vuodatus sikseen. Monia varmaan kiinnostaa mitka mestat on erityisesti jaany mieleen. Hyvia paikkoja on koko reissu taynna ja jokaisella maalla ja kohteella on aina hyvat puolensa. Nostetaa nyt kuiteski muutama paikka yli muiden. Filippiineilla on itelle ollu aina erityinen merkitys ja tulee jatkossakin olemaan. Maassa riittaa tutkimista vuosiksi ja esim. Boracayta hienompaa biitsia saa varmasti hakea. Vang Vieng taas kaikessa biletyksen ja chillailun muodostamassa synergiassaan on kanssa ehdottomasti karkipaassa. Laos kokonaisuudessaan on jotain ihan kasittamatonta. Sita ei etukateen oikein osannu edes kuvitella et jossain viela voidaan elaa noin rauhassa. Perhentian Islandin (Malesia) ja Koh Rungin (Kambodza) tarjoama kommuunielama on taas omalla tavallaan jaany ikuisesti mieleen. Erityisesti Koh Rung on sellanen mesta, johon vois helposti jumahtaa kuukausiksi, eika ulkopuolista maailmaa tulis ikava hetkeksikaan. Useista reissun aikana lapi kaydyista miljoonakaupungeista Hong Kong jatti leffamaisella fiiliksellaan ja katukuvallaan loistavan vaikutelman, kun taas Cambodian paakaupunki Phnom Penh oli tunnelmaltaan omassa luokassaan. Lahihistoriassa kovia kokenu kansa on noussu yllattavan hyvin jaloilleen ja PP:ssa jos jossain ihmisen on hyva olla. Siina nyt siis joitain monista hyvista.

Mitka kohteet sitte taas ei valttamatta ihan niin paljoa kolauttanu? Kiina kokonaisuudeessaan oli muuten mahtava, mutta ajankohdan ja kelien takia jaa ehka muiden varjoon. Chinalandiaan kantsiikin rynnia ehdottomasti kesaaikaan, jolloin maa on varmasti parhaimmillaan. Kota Kinabalu on sekin hieno paikka, mutta persaukiselle (kuten me) lopulta aika tylsa, koska kaikki tekeminen pyorii kalliiden aktiviteettien ymparilla. Phuketista ei tarvi sen enempaa edes kommentoida. Sanotaanko vaikka nain, etta sinne ei tarvi menna enaa koskaan. Thaimaa muutenkin oli todella suuri pettymys, kiitos turismin. Puukon isku kylkeen on erityisen kova, jos kay ensin pyorimassa Laosin ja Kambodzan kaltaisissa maissa.

Kokonaisuudessaan fiilarit reissun suhteen on enemman kun loistavat. Niihan sita sanotaan, etta matkailu avartaa, ja pakko se on todeksi totea. Vaikka naita juttuja, kuinka blogeilee tai selittaa ei tata hommaa silti hiffaa ennen ku ite lahtee tien paalle. Uskallan vaittaa, ettei hetkeakaan naita tuu katumaan. Tata juttua kirjottaessa mulla on naamalla aarimmaisen levea hymy ja samaan aikaan silmassa suuren suuri kyynel. Se varmaan parhaiten kuvaa tan hetkisia fiilareita. Toisaalta on loistava fiilis palata ja naha taas frendeja. Toisaalta jos paalua olis ni maailman kiertamista vois jatkaa kuukausia. Nyt siis kuitenki on aika palata takasin normaaliin “elamaan”. Suuren suuri kiitos kaikille blogia seuranneille! Alkaa kuitenkaan viela deletoiko osotetta, koska Kimberly kertoo viela omia loppufiilareita piakkoin. Mut joo, pikku hiljaa nokka kohti Suomea. Ei muuta ku katta pystyyn ku nahaa!!!!!!