Sadventures

Matka alkoi taittua hitaasti, mutta varmasti. Saatiin bussista suhteellisen hyvat ikkunapaikat maisemien tiirailemista varten. Oltiin luettu opaskirjasta, etta matka tultaisiin taittamaan vuorten yli henkeasalpaavissa maisemissa. Eika opaskirjan tiedot tuottaneet pettymysta. Koskaan aikaisemmin kahdeksan tunnin bussimatka ei ole mennyt noin nopeasti. Maisemat olivat todellakin vahintaankin upeat. Vuoret olivat, kuin tyhjasta nousseet laaksojen ylle ja aivan kuin ne olisivat peitetty jattimaisella tilkkutakilla. Varia vuortenrinteilta loytyi vahintaankin kymmenta erillaista, puhumattakaan savyista. Myos huippujen vierella hengailleet pilvenrippeet antoivat maisemalle oman savayksensa.

Tie mutkitteli vuortenrinteita pitkin ja eteneminen oli vanhalle bussirahjukselle vaivalloista. Kulkuneuvo kuitenkin kesti perille asti raskaasta matkasta huolimatta ja saavuimme iltahamarissa Luang Prabangiin. Kaupunki on pyhan kukkulan paalle rakennettu ja UNESCO on valinnut kaupungin aasian kauneimmaksi kaupungiksi. Suuntasimme iltamarkkinoiden poikki etsimaan majapaikkaa Mekongin rantaan, kun naimme houkuttelevan tarjouksen. Vegaanibuffet, jonka hinta oli vain vaivaiset 5 000 kippia (1e= 11300kip). Tarjoushan oli kaytettava hyvaksi ja kun ruokakin osoittautui hyvaksi tuli kyseisessa buffassa syotya myos muinaki iltoina. Majoituskin loytyi sopivaan hintaan pienesta GH:sta lahelta Mekongin rantaviivaa. Ensimmainen ilta paatettiin beer Lao:n aarella hiljaa virtaavan Mekongin rannassa.

Luang Prabang on hyvin kompaktiin kokoon asettunut kaupunki ja taten hyvin helposti tutkittavissa apostolien kyydilla. Toisena paivana tutkittiinkin kaupunkia ja sen temppeleita, joita tassa kaupungissa oli riittamiin. Aamupaiva vierahti iltapaivaan ja siita sitten iltaan, kun oli taas aika suunnata iltamarkkinoille. Markkinat jarjestettiin vilkkaimman tien varrella. Tie suljettiin ja kauppiaat kasasivat jokaikinen ilta kojunsa ja tuotteensa esille, voin vain kuvitella kuinka raastavaa ja kuinka pienella voitolla sita tehdaan.  Taalta loytyi vihdoin ja viimein ne aidot oikeat Laolaiset kaarmesviinat ja niiden tiimoilta kauppa kavi kuumana.

Toiseksi viimeisena paivana nukuimme myohaan ja kulutimme paivan voimia keratessa, kun meille edellisena paivana oli valjennut pienehko pettymys. Ajatuksena oli siirtya seuraavaksi itaan ja kayda katsomassa Plain of Jars-nimista nahtavyytta, mutta kuulimme ettei sielta oli jatkoyhteytta etela-Laosiin ja joutuisimme palaamaan takaisin Viantieneen ja siita jatkamaan etelaan. Illalla kavimme ihailemassa auringonlaskun kaupungin korkeimmalta kukkulalta, jonka jalkeen raahauduimme Mekongin rantaan, koska siella odotti jotakin erikoista, jota oli pakko kokeilla. Eras ravintola tarjosi erikoisimpia alkoholijuomia, mihin ikina olemme tormanneet. Suurimmat saavit olivat 50 litran lasiastioita, jotka olivat taynna kaarmeita, tuhatjalkaisia ja erillaisia liskoja. Valikoimasta loytyi myos kilpikonnaviinaa, kalaviina ja jotakin yrttiviinaa. Siis paikallisen pontikan sekaan oli upotettu kyseisia tuotteita. Sadventures kokeili matelijaviinaa, jonka pitaisi tehda vahvemmaksi, seka kilpikonnaviinaa, jonka mukaan meille luvattiin ikuiset elamat. Joten Watch Out When We Come Back to Finland. Naiden douppinkien jalkeen olikin hyva suunnistaa keilaradalle.

Matkalle kohti etelaa lahdettiin aamuvarhain, koska tavoitteena oli paasta mahdollisimman pitkalle saman vuorokauden puolella. Matka Viantieneen olikin jo tuttu ja sujui ongelmitta. Paikan paalle saavuttaessa ongelmia tuotti hieman paasta oikealle bussiasemalle, koska niita loytyi kaupungista kolme. Asema kuitenkin loytyi ja bussikin sattui olevan lahdossa oikeaan suuntaan 30min kuluttua. Matkamiesta alkoi jo nalattaa ja ostimme asemalta suurimmat patongit, jotka ikina olen nahnyt. Taytettyna patonki maksoi vain napsun yli 2euroa, ja patongilla oli kokoa. Bussi tuli tupatentayteen ja penkkeja ei riittanyt kaikille, me onneksi saimme istumapaikat, tosin huonot sellaiset. Takaritsi ei ole hyva paikka yobussissa, joka pomppii ja nykii, kuin moottorivikainen Opel. Perille kuitenkin paastiin Savannakhettiin 3 aikaa yolla. Takana oli tassavaiheessa 19h bussimatkailua.

Savannakhetista ei juurikaan kerrottavaa ole. Kyseessa oli pienehko rajakaupunki perinteisen rauhalliseen Lao-tyyliin. Suurempaa nahtavaa tai koettavaa ei kaupunki tarjonnut, mutta oli hyva valipysakki matkanvarrella. Suuntasimme seuraavaksi Kambodzan rajan tuntumassa olevalle 4000 islandille ja Don Det nimiselle saarelle.

Don Det osottautui ehka maapallon leppoisammaksi paikaksi. Elama kulki omaa rataansa, samalla kun Mekong lipui uomassaan. Saarella oli jonkun verran travellereita, muttei mitenkaan hairitsevasti. Sahkoa saarelle saatiin 6pm-11pm, joten turha musiikinpauhukaan ei hairinnyt riippumattoelamaa.

Ainoat aktiviteetit olivat saarien tutkiskelu polkupyorilla pienia polkuja pitkin ja sitten kalastusretket. Paatimme kokeilla molempia ja kalastuksesta voisi muutaman sanan kertoakin. Olimme varautuneet perinteiseen Laolaiseen kalastuksee, jossa verkkoa heitellaan veneesta ja sitten toivotaan kalaa, mutta jo veneemme nakeminen romautti nama harhakuvat. Vene oli pieni kanootti, juuri ja juuri 2,5 metria pitka ja siihen sujahti napparasti 4 miesta. Vesirajaa oli kutakuinkin 3 cm. Kanootti melottiin pienelle saarelle, jossa noustiin maihin. Seuraavaksi oppaamme, paikallinen kalastaja, kaski jattaa tavarat siihen aloilleen ja riisuitua alushousuisilleen. Eihan siina auttanut, kun totella. Siita sitten kalastajien perassa Mekongiin. Pohja oli mutainen, tayteen kasvanut jonkin nakoista kasvistoa ja sisalsi ties mita matoja ja elioita. Homma eteni seuraavat 3 tuntia niin, etta aluksi seurattiin virtaa ja pysahdyttiin kalastamaan itsetehdylla harppuunalla. Siis kalastajat sukelsivat ja etsivat kaloja kiven koloista, paikoittain hyvinkin voimakkaasti virtaavassa joessa. Sitten matka taas jatkui. Itse eteneminen oli meidan kaksikolle jo suhteellisen haastavaa ja voimia kuluttavaa. Viela kun koskaan et tiennyt tuleeko minka nakoinen ja kokoinen kiva vastaan kun uit virran mukana. (muutamat mustelmat ja haavat tulikin muistoksi). Kun oltii edetty tarpeeksi, siirryttiin vahemman virtaavammalle puolelle ja vastavirtaa takaisin saarelle. Siella meita odottikin jo BBQ kala-ateria. Kaloja saalistettiin n.20 kappaletta, ei siis huonompi saalis.  Tietysti rankan duunin ja hyvan aterian jalkeen oli asettua vaakatasoon ja viettaa siesta.

Akut ladattuna, kipit kulutettuina ja miehet valmiina oli aika jattaa taakse jo niin tutuksi ja laheiseksi muodostunut laosilainen elamantyyli ja suunnata Kambodzaan.