Sadventures

No nii, nyt kun tuolla kommenttiosiossa saatiin selvitettya shishan polttelun suhteen syntyneet epaselvyydet ni voidaa taas jatkaa stooria. Bangkokista kaksikon matka jatku kohti Nong Khaita ja Laosin rajaa. Yojuna oli tuttuun tapaan vaatimattomat 5 h myohassa ja perille saavuttiin puolen paivan aikoihin. Nong Khai on Thaikuista Laosiin suuntavien matkaajien yleisin rajanylityspaikka ja seuraava tavoite oliki saada hommattua viisumit. Ei muuta ku rajalle paastya ekalta luukulta viisumihakemukset tayttoon, palautus passikuvan ja passin kera kakkosluukulle ja valmiitten visojen nouto kolmosluukulta. Oleskeluaikaa lavahti 30 vrk ja koko hommaan meni n. 15 min. Helppoa hommaa ku mayran yli ajaminen.

Siita sitte bussiin ja suunnaksi Laosin paakaupunki Vientiane. Kyseisesta kaupungista ei ikina uskois, etta kyseessa on aasialainen paakaupunki. Porukkaa nimittain loytyy vain n. 150 000 eli reippaasti vahemman ku esim Helsingissa. Meininki siis oikein rauhallista ja hintataso alhaista. Myoskaan maan ranskalaisvaikutteita ei voi olla huomaamatta, ku patonkeja myydaan joka kulmassa ja ranskalaismatkailijoita pyorii jaloissa. Vang Vieng kuitenki kuumotti jo sen verran kammenselkia, ettei Vientianessa ollu tarkotus muutamaa yota pitempaa viettaa. Paastiin kuitenki kaymaan Mekong-festivaaleilla, jossa Ranskan versio Gogol Bordellosta tykitteli lavalla oikein mallikkaasti ja viihdytti Mighty Mekongin varrelle keraantynytta yleisoa. Yhtena paivana lisaks pyorahettiin paikallisessa vesipuistossa. Todettiin kuitenki, ettei ne liukumaet oo enaa niin siisteja ku kymmenen vuotta sitte, joten paatettiin jatkaa matkaa.

Seuraavana siis kauan odotettu backpackertukikohta Vang Vieng. Paikka naytti perille paastya just niin hyvalta ku oli odottanuki. Rauhallinen pikkukyla laaksossa komeitten vuorten ymparoimana. Loydettii hyvin nopeesti myos loistava majotusmesta. Brand new bungalow loistavalla sijainnilla ja hintaa torkeet 2,2 euroo miehee. Eli kelatkaa, kuukausivuokra olis kyseisesta luukusta sillo 66 euroo. Ei paha!!

Tarkotus oli seuraavien puolentoista viikon ajan ottaa lomaa ihmiselamasta seuraavalla ohjelmalla: tuubingii, chillailuu, tuubingii, chillailuu jne… Tubing on ehdottomasti Vang Viengin kuuluisin aktiviteetti. Ideana lillua hiljalleen kumirenkaalla muutaman kilsan matka noin metrin syvyista jokea, jonka rannalla on tasaisin valiajoin kivoja pikku baareja, jossa voi pahimman helteen huuhtoa kurkusta alas. Hommahan toimii siis seuraavasti: renkaan saa paakadun varrella sijaitsevasta tubailumestasta. Hinta 55 000 kipia eli 5 euroa. Lisaksi halutessaan voi ottaa arvotavaroille dry bagin, joka maksaa 20 000 kipia lisaa. Lisaks joutuu pulittamaan 60 000 depositia, jotka saa takasin jos palauttaa kamat ajoissa ja ehjina. Jos rengasta ei palauta ennen klo 18, joutuu maksamaan 20 000 lisaa. (Nain muuten kay aina) Siita sitten siis kyyti tsuki-tsukilla joelle ja homma kayntii. Etuvatta etee, rengas vetee ja menoks. Tasasin valiajoin stoppi, shotti lao laoa ja koysirataa pitkin riipaten takas jokeen. Elama oli jalleen kerran laiffia.

Nyt voidaakin puolentoista viikon syvalla kokemuksen kourimalla rintaaanella sanoa et tubailu on aivan mahtavaa touhua. Jos siina renkaassa ei unohda murheita ni sitte niita ei unoha missaa. Kyseessa siis ehkapa maailman patevin rentoutumismuoto. Joki on viela tehty silleen, etta kaikki baarit loytyy ekalta puoliskolta ja jalkimmainen on taysin rauhallista ja hiljasta lillumista. Jos siis ei halua mitaan biletystouhua ni suosittelen jalkimmaista puoliskoa joesta. Kai tahan on kuitenki sen verran tunnustettava, etta me ei Kimmon kanssa kylla jalkimmaista puoliskoa kertaakaan nahty, koska jostain syysta alkumatkaan meni aina niin kauan et pimee yllatti.

Vang Vieng on myos loistava kohde niille, jotka tykkaa viettaa krapulapaivaa Frendien parissa. Kyla on taynna ns. loikoilurafloja, joissa voi vetaa potslojoo tyynyjen paalle, maata vaikka koko paivan, tilailla safkaa, shakeja, hedelmia ja mita nyt vaan ikina listalta keksiikaan. Ruudulla pyorii samalla aamusta iltaan Frendien tuotantokaudet. Yhtena paivana meni 8 h kyseista kaavaa noudattaen ja sillonki oli pakko lahtea kun rafla meni kiinni.

Ettei sentaan ihan pelkaks lohoilyks menis koko homma ni kerran paatettiin Boracayn tyyliin vuokrata fillarit ja lahtee paivaks tsygailemaan maaseudulle. Alueen vuoristot on tunnettuja suurista luolastoistaan. Paatettiin siis kayda samalla leikkimassa luolamiehia ja tungettiin ittemme lamppujen ohjaamina muutamaan ahtaaseen luolankoloon. Yhdessa luolassa paas muun muassa uimaan syvalla sisalla pimeydessa. Caving on ihan siistia sekin, joskaan en sita ahtaanpaikan kammosille suosittele, koska paikat luolissa menee valilla aika tiukoiksi. Paivan pyoraretki paatty jalleen just niinku odotettavissa olikin eli eksyttiin. Siispa kiltisti samaa reittia takasin komeita vuoristomaisemia samalla ihaillen.

Viela pieni yhteenveto Vang Viengista. Paikka on just niin loistava ku ennalta odotti. Homma siella ei oo missaan nimessa karannu kasista ja mestan rauhallisuus jopa yllatti allekirjoittaneen kaksikon. Myoskaan yhtaan 7elevenia tai makkaria tai muuta kansainvalista pikaroskalaa ei olla paikallistettu koko Laosista. En tieda miten naa taalla asiat hoitaa, mutta siita iso stetsoni talle maalle.(terveisia Thaimaahan!) Vang Viengissa aktiviteetteja loytyy myos paljon, joten aikaa pystyis helposti viettamaan viikkoja. Mesta menee heittamalla reissun top 3, ellei perati unoksi. My kind of place!!

Jotkut varmaan myos miettii ollaanko taalla paasty kasiksi Laosin kuuluisaan karmesviinaan. Ja vastaus on kylla. Lisaks on maistettu myos mehilaisviinaa ja tuhatjalkasviinaa. Mita kaikkea sita viela edesta loydetaankin. Naihin kuviin ja naihin tunnelmiin. Me jatketaa matkaa kohti pohjoista ja Luang Prabangia ja uusia seikkailuja…