Sadventures

Matka kohti Clarkin lentokenttää meni siis tuttua maisemaa jota oltiin tultu kohti Boracayta, Nyt tosin pienen mutkan kautta kun kävimme katsomassa Manen entistä duuni/kotipaikkaa. Mukava pieni kyläpahanen jossa ei paljon valkoisia länkkäreitä mein lisäks näkynyt. Päivä meni siellä kierrellessä ja sitten kohti Angeles citya jossa oli tarkoitus viettää viimeinen yö ennen Kota kinabalulle menoa. Se oli pieni kaupunki josta oli helpompi löytää baari kuin kauppa. Paljon ei siinä keritty kierrellä kun saavuimme vasta illalla väsyneinä ja seuraavana päivänä matka jatkui kohti kenttää.

Tällä kertaa lento sujui ilman ongelmia, eli kukaan ei joutunut kärsimään vatsatautia=). Kota Kinabalulle saavuimme 18.2 iltahämärissä tietenkin, koska asiat on aina helpompi hoitaa päiväsaikaan, mutta sehän ei ollenkaan kuulu reissun luonteeseen. Kentältä vain läjä esitteitä ja karttoja mukaan ja suunnistamaan kohti keskustaa toivoen halvan majapaikan löytymistä. Busseja ei enään mennyt joten taksin kyydittämänä kohti sentteriä. Yöpaikka löytyi helposti ja vielä edullinen sellainen.

Kota Kinabalulle menon tarkoituksena oli lähteä valloittamaan Mt. Kinabalu (4095m), joten siitä tuli ensimmäinen rojekti.Valloitus olisi kestänyt kaksi päivää, mutta se ikäväkyllä kaatui heti alkutekijöihin. Vuorelle kiipeämiselle olisi tullut hintaa reilut 100 eskoo ja se ei oikein sopinut sadventuresin matkabudjettiin. Kyllä rahaa osataan pyytää paikoissa joissa siihen on mahdollisuus, vuoren hotellit ovat kuitenkin koko ajan täyteen buukatut. Mutta sen ei annettu lannistaa, vaan selkä kyyryssä kohti uusia vastoinkäymisiä=). Plan B oli lähteä tutustumaan vuoren läheisyydessä olevaan kansallispuistoon. Kyllähän eräjorma aina metsässä viihtyy, mutta ei sieltä oikein mitään kovin erikoista löytynyt, ainoastaan yksi mäyränkolo. Siitä jatkoimme poring hot springseille joille sopivampi nimi olisi ollut boring hot springs. Se ei ihan vastannut meidän kuvitelmaamme paikasta vaan oli täysin turisteille tehty kylpylän omainen ulkoilma-allas mesta. Päivän kohokohta taisi olla n. 20 senttinen tuhatjalkainen jonka löysimme viidakosta=)

Aktiviteetteja paikassa kyllä löytyy paljonkin ja pitkäksi aikaa, mutta siihen täytyy varata rahaa massii pätäkkää tuohta, ilman sitä elämä pikkukaupungissa voi olla aika tylsää.

Markkinoita oli kyllä mukava kierrellä ja niitä paikasta löytyi paljon ja isoja. Rannan tuntumassa oli Filippiini markkinat jonne suuntasimme maistelemaan ruokia joita emme olleet vielä kokeilleet. Mutta vieläkään ei osunut kohdalle deepfried torakoita tai muita ötököitä. Niiden etsintä siis jatkui edelleen=). Malesian hyviä puolia on juurikin ruoka, josta reissun jäsenet tykkäävät erittäin paljon=). Katuruokaloissa joissa myös paikalliset aterioivat sai hyvää ruokaa ja isoja annoksia hintaan 0.50 - 3 euroa, riippuen kuinka paljon söi. Mutta varoituksen sana oluen ystäville, malesia ei ole siihen sopiva paikka. Kovan verotuksen takia olut ja alkoholi yleensä on kallista.

Viimeinen kokonainen päivä meni pienellä Sabi nimisellä saarrella jonne ajauduimme hiekkarannan ja auringon toivossa. Ensin pieni viidakkovaellus saaren ympäri ja ei muutakun pitkästä aikaa potslojoot hiekalle=). Rannan tuntumaan oli leiriytynyt joukko varaaneja joita kävimme vähän härnäämässä=). Päivä meni mukavasti auringon hyväillessä komeita vartalojamme=)

Kuusi päivää Kota Kinabalulla meni aika pitkälti hengaillessa, ilman aktiviteetteja noin 3 päivää on aika sopiva aika viettää kyseisessä paikassa.

Tiistaina 24.3 oli aika suunnata kohti lentokenttää ja suuntana Singapore ja uudet seikkailut. Ilman tappiota ei tästäkään reissusta selvitty vaan allekirjoittaneelta vietiin rinkasta omaisuutta lentokentän henkilökunnan toimesta. Eli luottakaa vain Air Asian väkeen!!