Sadventures

Voihan parayttavat barbababat sentaan! Hektisen ja raskaan overimiljoonakaupunkitravellauksen jalkeen vihdoin selvittii tropiikin lampoon. Manilasta selvittiin suhteellisen nopeesti eteenpain. Vuorossa oli yksi Filippiinien paasaarista, Mindoro, ja suuntana  Puerto Galera. Suunnitelmana oli viettaa hetki Sabang Beachilla, minka jalkeen siirtya toiselle Puerto Galeran paarannoista, White Beachille.

Travellauksessa siirtymiset paikasta toiseen on aina ne raskaimmat vaiheet. Varsinkin, jos uutta kamppaa joutuu ettimaa vasyneena iltamyohaan. Sabangille saavuttiin heti pimean tultua alkuillasta. Talla kertaa halpa punkka loyty kuitenkin melko nopeesti. Saatiin 2*2 hengen omalla keittiolla varustetut huoneet, hinta huimat 5 euroa/yo/peruukki. Paivan matkustamisen jalkeen hermoja kiristi ja kaikkia vasytti sen verran, et paadyttii hyvin nopeesti nukkumaa.

Sunnuntaina rantaan tutustuttaessa tormattiin mukavaan vanhaan mummeliin, joka jarkkailee erilaisia paivaretkia lahialueille. Hanen innostamana (lue=saatiin huima alennus) paatettiin ottaa maanantaille trippi, johon kuulu vierailut riippusillalla ja vesiputouksilla. Lopuks kahlattii lapi polven korkusten jokien ja vesipuhvelien valloittaman viidakon syvalle jumalan selan taa. Siella nalkasta seuruetta odotti loistava BBQ buffa teemalla all you can eat and drink. Tarjontaan kuulu possua, fisua, kanaa, salaattia, riisia, mangoa(paras hedelma ikina, naita ei saa Suomesta), ananasta ja tietty amparitolkulla olutta. Kaiken kruunas se, etta koko safkamesta sijaitsi pienen makean veden laguunin aarella, johon pysty aina hien iskiessa ittesa dippaamaa.

Sabang on Puerto Galeran rannoista selkeesti enemman yoelamapainotteisempi. Se on myos aika puhtaasti scubailijoitten mesta eika kunnon uimarantaa loydy. Sadventures taas oli nimenomaan kunnon piitsilohoilyn tarpeessa, minka takia tiistaina olikin tarkotus siirtya n. 10 km paahan White Beachille. Aamulla siirtymista suunniteltaessa kavi kuitenkin just se, mita travellatessa niin usein muutenkin. Suunnitelmat muuttuu taysin ja hyvin nopeesti. Ensin meinattii siirtya perinteisella tricyclekyydilla maitse suoraan White Beachille. Aamukahvia juodessa paikalle kuitenkin pollahti samainen nainen, joka jarjesti edellisen retken, ja anto meille hyvan vaihtoehdon. Osallistuttais uudelle retkelle ja paastais samalla siirtymaa vesitse White Beachille. Alennusta saatiin jalleen yli puolet alkuperasesta hinnasta ja siihen kuulu jalleen safkaa ja bissea niin paljo ku jaksaa vetaa. Sehan riitti meille ja paatettii ilman muuta osallistua. Paivan tarkempi ohjelma oli seuraava: venekyyti pienelle asumattomalle rannalle. Uimista, itsensa grillausta ja safka. Sielta kyyti White Beachille, jossa muut retkelle lahteneet tutustu rantaan silla aikaa ku me kaytii paikallisten avustamana ettimassa halpaa majotusta. Sellanen loyty nopeesti hintaan 4 euroo/yo. Samalla saatiin jatettya rinkatki majapaikkaan. Me ei kuitenkaan viela asetuttu aloillee, koska paivan ohjelma oli viela pahasti kesken. Matka jatku veneella eteepain, kunnes saavuttii uudelle asumattomalle palmubiitsille. Siella ohjelmassa oli bissen imailua, yleista hengailua ja leikkimielisia peleja ja kisailuja mm. jenkkifutista kookospahkinalla.

Olut virtasi ja olihan mukaan eksynyt muutama pullo taivaallisen hyvaa ja koukuttavaa Tanduayrommia. Siina missa muut tyytyi juomaan rommin tylsasti muovimukista kolalla, oli Sadventuresin toimittava jalleen toisin. Kimmo toimi ryhman apinana ja kiipes palmun latvaan heilumaan. Alastullessa tuliaisiksi tarttu pari kookospahkinaa, jotka paikallinen kaiffari huitas machetella auki. Siina sita sitte juotii kookosmaitoa suoraan pahkinasta ja kun sekaa heitti pikkusen Tanduayta ni OHHOH!! Ei oo rommi koskaa maistunu paremmalta! Lopulta auringon laskiessa saatiin sovitun mukaisesti kyyti takasin White Beachille ja paastii majottumaan. Paiva oli kaikin puolin mahtava ja jalkeenpain on helppo sanoa et siirtyminen kannatti tehda talla tavalla. Hinta oli taysin mitaton varsinki ku ottaa huomioon kaiken sen mita paivaan sisalty. Pelkkaan maitse siirtymiseen olis jo melkein menny saman verran rahaa ja nyt viela saatiin safkat ja juomat samaan hintaan.

White Beachilla vihdoin paastii kunnon biitsille ja kunnon rantaelaman pariin. Paivat kulu rannalla maatessa ja rentoutuessa. Mitaan erikoista ei jaksanu duunailla ku mittarissa paukku jatkuvasti +30. Kimmo ja Sunttis varas kylla yhelle paivalle motorbiket, jotta paasis paremmin tutustumaa lahialueisiin. Hyva idea kaatu kuitenkin siihen ku just sina paivana taivas paatti heittaa vaha vetta kehiin. Maanantaina tarkotus oli jatkaa matkaa, joten jotain aktiviteettia oli kuitenkin kehitettava ennen sita.

Siispa lauantaina otettii mopokyyti takasin Sabangille ja kohti Hash runia. Niille, jotka ei oo ikina kuullukaan moisesta, kerrotaa hieman taustaa. Hash runeja jarjestaa maailmanlaajuinen yhdistys, Hash House Harriers, ja niita pidetaan ympari maailmaa. Esimerkiksi Suomessa hash runeja voi harrastaa Helsingissa ja Turussa(loytyy netista). Koko homman perusidis on juosta/kavella joku jarjestajan merkkaama reitti ympari, minka jalkeen porukalla otetaan olutta ja pidetaan hauskaa. Runin luonne riippuu paljo siita minkalaisissa olosuhteissa se jarjestetaan. Puerto Galerassa homma toimii eraanlaisena viidakkojuoksuna(joka lauantai), jossa merkkeina toimivat liidulla puihin piirretyt pienet nuolet tai oksaan kiinnitetyt valkeat liinat. Porukalla lahetaa reitille ja kun kaikki on selvinny maaliin(yleensa joku biitsi tai rafla) ruvetaa istuu iltaa. Juoksu maksaa taalla 5 euroa ja siihen kuuluu ilmasta bissea sen verran ku kerkee vetaa. Reitilla menee 1-2 tuntia riippuen tyylista ja eksyyko. Sekin vaara on, koska mennaa paikoin vaikeakulkusessa viidakossa ja reittimerkit on valilla vaikeasti nahtavissa.

Meidan osalta hash run alko heti mielenkiintosesti. Hyva ku oltii liikkeelle paasty ni Sunttiksen slaparit sano ittesa irti ja pakotti jatkamaa matkaa paljasjaloin. Heti peraa haastetta anto vesisade joka teki reitin mutaseksi ja aarimmaisen liukkaaksi. Niinpa pian kaikki oli ilman tossuja, koska se oli ainoo tapa milla mudassa paas etenemaa. Kaikki muut juoksijat brassaili lenkkareillaa siina vaiheessa jo kilometreja edella ja me tultii tasasen varmasti perassa. Lopulta homma eteni niin, etta meianki porukka eksy toisistaa. Mina ja Kaltsu mentii toista reittia ja Kimmo ja Sunttis omaasa. Myohemmin selvis et talla kertaa reittivaihtoehtoja oli kaks, joten kaikki meni kuitenkin ihan oikeeta tieta. Parin tunnin mutapainin jalkee selvittii kuitenkin koko porukka muiden seuraan eraan raflan terdelle, jossa kylmat oluet jo venaskin vasyneita Hashereita. Loistava setti kaiken kaikkiaan, kantsii kokeilla!

Maanantaina koitti kamojen pakkaus ja valmistautuminen siirtymiseen. White Beachista sen verran et se on taas taysin erilainen verrattuna Sabangiin. Loistava ranta ja paljon muita vesiaktiviteetteja. Yoelama taas on aika koyhaa ja sekin vahainen on aikamoisella gay feverilla varustettu. Rannalla lohoilyyn siita huolimatta loistava ja erityisesti halpa paikka. Mikaan ei maksa mitaan. Meidan retkikunta on toistaseks selvinny suht pienilla tappioilla mita nyt Kaltsulla ja allekirjoittaneella tekniset murheet jatkuu. Talla kertaa sano Kaltsulta kamera ja multa puhelin ittesa irti. Meikalainen painaa nyt siis ilman pankkikorttia ja puhelinta mut matkaa jatkuu.  Suuntana etela ja Boracayn valkoset hiekkarannat. Ensin jeepneylla Puerto Galerasta Calapaniin, sielta pakulla Roxasiin, josta lautalla Caticlaniin ja edelleen Boracaylle. Perilla homma jatkuu hyvaksi havaitulla linjalla. Resepti on seuraava: asento=vaaka, olomuoto=loysa, paa=tyhja, suu=marka. Jos meista ei enaa kuulu ni ollaa todennakosesti joko jumahdettu riippumattoo tai hukuttu Pina Coladaa. Ei muuta ku tulta pain…