Sadventures

Bussilla kruisailtiin siis raja-asemalle, josta apostolin kyydilla seuraavan maahan, Thaimaahan. Raja-asemalla tosin odotti reissaajia hieman huononpuoleinen yllatys. Uuden Thaimaan lainsaadoksen mukaan, maarajan ylittavat saavat vain 15 vuorokauden maassaololuvan, joka ennen oli sama, kuin lentaen maahan saapuessa, eli 30 vuorokautta. Yritetaankohan travellereita vahentaa ja suosia rikkaita turisteja, ken tietaa??

Ensimmaisena ajatuksena oli tietenkin taas ruoka. Nalka kurni matkaajien mahoja ja eikun metsastamaan leijonaa, eikun siis muovituoliravintolaa. Sellainen loytyikin ja vahvasti barbaaritavoista tunnetut miehet soivat siis riisia,ituja ja makoisaa tofua. Ja joku jos viela kehtaa vaittaa, ettei matkailu avarra…

Junat olivat silta paivalta menneet ja ei ollut porukassa intoa jaada asemalle hengailemaan edesmenneen Kirkan tahtiin. Loydettiin sitten bussi, joka erehdyttavasti naytti vaan turisteille tarkoitetulta. Hinnoissa ei ollut sopimisen varaa ja oli tyytyminen kohtaloonsa. Halvan oluen ja bussista loytyvan vessan innoittaminen suunnattiin kohti paikallista Siwaa ja muutamat oluet pitkan kuivan kauden jalkeen. Olo, kuin kuninkaalla paastessa maistelamaan Thaimaan mallastuotteita ja matkan taittuessa. Ettei asiat taaskaan tuntuisi liian kirkkailta ja glamourisilta, se virtsaamistarve pullahti esiin muutaman tunnin jalkeen. Yli buukattu, yli lastattu ja muutenkin liitoksiaan myoten taynna oleva bussi, joten jokainen inch oli kaytossa, mukaanlukien siis vessakin. Alakerran tyly vastaus oli vain vessan ovella, “Sorry, no WC”.

Rakko kuitenkin kesti rajahtamatta pysahdykselle ja aamulla saavuttiin turvallisesti Phuket Towniin. Townista suunnattiin paivaksi hengailemaan maan ykkosrannalle, ainakin jos turistien maarasta lasketaan, Patong Beachille. Optimistinen porukka ajautui synkkaan masennukseen. Hyvaa sanaa ei talta matkaryhmalta kuule kyseisesta turistihelvetista. Rannalta loytyi kaikki suuren maailman aktiviteetit, myyjia miljoona erilaista, rantatuolien varit suoraan tikkurilan varikartasta ja rakasta harmanmurretta kuuli miltei kokoajan. Hinta esimerkkina 30 min tuktuk matka Phuketissa maksoi suunnilleen saman verran, kuin bussi Phuket-Bangkok. Enempaa en jaksa kallista palstatilaa kayttaa paikan pilkkaamiseen.

Viikonloppu kului Elinan ja Maikun kanssa hengaillessa. Tytot olivat siis tyoharjoittelussa Lahden AMK:sta Phuketissa ja sita kautta osalle ryhmaa tuttuja. Viini virtasi ja laulu raikasi Phuketin saaren rannoilla. Ryhma koki seuraavan miehistotappion tassa pisteessa. Sunttiksen tilanne naytti silta, etta jos ei lahde nyt takaisin Suomeen, voi olla ettei lahde sitten enaa ollenkaan. Mika nyt ei olisi huono ajatus ollut sekaan. Oli siis aika luopua Norpan huumorista. Sunttis suuntasi Phuketista Bangkokiin ja kaksi jaljelle jaanytta kohti Phangan islandia ja Full Moon Partyja.

Bussilla jalleen suunnatiin kohti Surat Thania, jossa vajaan paivan pysahdys ja ilta lautalla kohti Phangania. Paiva tapettii tutkimalla kaupunkia ja ennen puolta yolta oli aika siirtya purkkiin. Nimenomaan purkkiin, koska lautassa nukuttiin, kuin sillit purkissa. Lautta oli ylibuukattu niinkuin niin monesti aasiassa ja tilaa ei olisi liikaa ollut oikeallakaan matkustaja maaralla . Yo kuitenkin kului nopeasti ja auringon ensi sateet herattivat Sadventuresin jasenet, Phanganin lahettyvilla. Kuulimme ja luimme huhuilua, etta FMP aikaa majoituksen loytaminen voi olla vaikeaa saarelta. Niinhan se kylla olikin, tosin ei juhlien johdosta, vaan myyjien puuttesta johtuen. Guesthousien ovet olivat kylla auki, mutta aamutuimaan ei ollut ketaan kelta kysella vapaita huoneita. Huone loytyi kuitenki ja halpaan hintaa, Thong Salasta.

Kauneusunien jalkeen suunnattii ruokailemaan (ei me koko aikaa kylla syoda vaikka silta voi vaikuttaa) ja sitten ajatukset kaantyivat jo illan juhlia kohti. Kuppia kallistaessa, oi rakas Mekong “viski”, ja musiikkia kuunnellessa samasta GH:sta ilmaantui myos suomalainen kaveri. Tutustuttiin sitten Mikaan ja houkuteltiin hanetkin pahoille teille dokaamaan samaan porukkaan. Ilta pyorahti yohon, yo vaihtui aamuun ja bileet olivat ja menivat. Hauskaa pidettiin (kai), ja aamulla herattiin. Loistavat bileet siis.

Loppuajaksi porukka suuntasi pohjoiseen ja rauhallisimmille rannoille chillaamaan. Rantoja on tarjolla kymmenkunta, me eksyttiin Mae Haadille ja Koh Ma:n viereen. Paikka oli aika pieni, paljon nuoria matkaajia ja kovassa nousukaudessa. Uutta betonihelvettia tuli jokainen paiva, saa nahda, koska hiljainen ranta kokee turistoitumisen. Paivat kuluivat riippumatossa, rannalla ja skoottereilla parraillessa.

Viimeisena pysakkina oli Enkelten kaupunki, Bangkok. Kaupungissa riittaisi tutkimista vaikka vuosiksi, mutta junasekoilujen ja kiirellisen maastapoistumisen siivittamina ehdittiin tutustua vain 3 paivaa tahan miljoonakaupunkiin. Aika kului shoppailessa, heinasirkkoja syodessa ja paikallisbusseilla kruisaillessa. Niilla ajellessa sai kylla hyvan lapileikkauksen kaupungista. Tarkoituksena oli myos kayda katsomassa Muay Thaita Lumpini Stadionilla, mutta 1000 bahtin hinta romutti haaveet.

…Next stop Laos…

Singaporeen saavuttiin alkuillasta hieman ikavemmilla fiiliksilla, Sunttiksen tapauksesta johtuen. Edessa perinteiseen tapaan halvan punkan loytaminen. Ennalta oli jo tiedossa, et Singapore on reissun kohteista selkeesti kallein, joten hintatasoon osattiin varautua. Muutama paikka kierrettya loyty ABC Backpackersista sopiva dormi hintaan 8,5 ersuu/naama. Kyseessa oli siis tahan mennessa selkeesti reissun kallein majotus, mut ei kovin paha sekaan. Siita siis kahen yon diili ja jatkosuunnitelmia tekemaan.

Hintatasosta johtuen Singaporessa ei ollu tarkotus olla pitkaan, mutta edessa oli silti yks reissun tarkeimmista yksittaisista tavotteista. Jokaisen itseaan kunnioittavan baarimikon on edes kerran elamassaan kaytava Raffles hotellin Long Barissa juomassa aito originaali Singapore Sling.  Kyseessa on yksi maailman legendaarisimmista (ja eittamatta parhaista) drinkeista, joka keksittiin kyseissa baarissa joskus 1900-luvun alkuvaiheissa. Sinnehan me siis paukittiin suu kuivana ja intoa taynna ku pikkupojat karkkipaivana. Erityisen hianon slingeilysta teki sen, etta sillon (25.2) oli muutenkin merkittava paiva maailman historiassa eli meian Kaltsu-poijjaan syntymapaiva, jonka juhlistamista oli tarkotus jatkaa viela myohemmin illalla. Ja mika olikaan hienompi tapa alottaa juhlat ku Raffles ja Sling.

Slingien purskahtelevan harteikas maku oli just niin hyva ku oli odotettukin, eika siina vaiheessa hinnalla ollut valia. Drinkki makso nimittain huikeet 26 dollaria eli 13 euroa. Toisin sanoen siina meni kurkusta alas melkein yhden paivan budjetti, joten vaikka makunsa puolesta niita ois voinu kumota koko illan, oli kuitenki jatkettava matkaa.

Tiedossa oli tassa vaiheessa myos se, ettei illalla vietetty pelkastaan Kaltsun synttareita vaan myos laksiaisia. Lento kohti Suomea lahti yolla yhdelta, joten Kaltsun osalta reissu kavi vahiin. Siispa slaparia toisen eteen ja hetken kaupunkisurffauksen jalkeen illanviettoon. Ilta vierahti dormilla korttia pelatessa, olutta maistellessa ja reissumuistoja fiilistellessa. Tunnit kavi kuitenkin Kaltsun osalta vahiin, joten viela oli lahettava kaupungille ottamaan viimiset reissudrinksut ennen hyvasteja. Sellaset loyty nopeesti ja samalla poytaan saatiin Sadventuresin uus harrastuskin, shisha aka vesipiippu aka makuspaadero. Pari olutta ja bongi kiertamaan ni AAAHHH!! Synttarifiilikset oli hyvin nopeesti kohillaa. Tassa maailmankolkassa baarit ja baarielama on sellasia niinku pitaaki. Talla hetkella nauran KOVAA JA AANEKKAASTI kaikille teille silver cardin omistajille, jotka sedulan branikassa rookikopissa polttelette kuivin suin sinista LM:aa samalla miettien, laittaako joku urpo teian tuoppiin jotain ekstradouppia salin puolella. HAHAHA!!!!

Ilta paatty ylafemmoihin ja Kaltsun taksimatkaan kohti lentokenttaa. Ryhma oli siis karsiny nyt ensimmaisen miehistotappion ja matkaa oli jatkettava kolmisin. Next destination: Kuala Lumpur, Malesia. Bussilla Johor Bahruun ja sielta yon yli KL:iin. Perilla palattiin taas perinteisempaan majotustyyliin. Loistavalta sijainnilta loyty Pudu Hostel ja hinta rapiat 3 euroo/yo. Lumpurikin oli Singaporen tapaan eraanlainen valistoppi, joten suunnitelmissa oli tutustua ainoastaan muutama paiva kaupungin tarjontaan. Aika kulu lahinna hyvan ruoan parissa, shoppaillessa (jotaa taltakin reissulta oli ostettava) ja muuten vaa hengaillessa. Sen verran ohjelmaa keksittiin et ajateltiin jatkaa Shanghaissa alotettua pilvenpiirtajiin tutustumista ja paatettiin tsekata kuuluisat Petronas Twin Towerit (452m). Pilvisen ja sateisen kelin takia tornit ei mitaa ihmeita tarjonnu mut tulipahan kaytya. Tahan yhteyteen on pakko myos sanoa et taa oli ensimmainen kerta koko reissulla ku tuli kiireen tunne. Meian piti olla tiettyyn aikaan torneilla, jos haluttiin mukaan vierailulle. Ei siina lahtoa tehdessa kuitenkaan muistettu, etta siirtyminen Aasiassa ei oo ihan yhta nopeeta ku Voikkaalla, joten jouduttiin ihan kunnolla sykkimaan, etta kerettiin metrolla paikan paalle. Aika hyvin siis kuitenki kiire ollaa saatu poistettua kalenterista niinku tarkotus olikin.

Lumpurin jalkee ryhman oli taas aika loytaa rauha ja poistua suurkaupungin halinasta. Rauha loyty lopulta Malesian itarannikolta piskuiselta Perhentian Kecil Islandilta, jonne siirryttiin bussi+vene kyydilla sopivasti yon yli saastaen jalleen yhen yon majotuksen. Saari on pieni, kaunis ja rauhallinen, joten ensivibat oli oikein lupaavat. Siella matkailijat on paaosin nuoria rebailijoita eika tarvi pelata, et tormais lapsiperheisiin tai massaturismikohteiden kaltaiseen hermoja raastavaan vendorirumbaan.

Perhentianin osalta kavi sinansa huono saka et koko mesta oli just vasta ”avannu ovensa” ja jonkunakonen monsuunikausi veteli saarella viimisiaan. Vetta tuli siis reippaasti, minka johdosta paatettiin lahtea vahan aiottua aikasemmin eteenpain. Ei sen puoleen voi valittaa, etteiko vesisaateesta huolimatta kiire ja stressi olis loistanu poissaolollaan riippumatossa maatessa, musaa kuunnellessa ja kirjoja lukiessa. Lopulta saatiin yks aurinkoinen paiva, jolloin paas taas frisbeen ja boltsikan pariin rannalle lohoilemaan. Perhentian oli kaikin puolin tosi lungi paikka, jossa kelien suosiessa olis viihtyny huomattavasti pitempaaki. Nyt kuitenki paatettii jatkaa matkaa kohti Malesian pohjoista rajaa. Sieltahan se kyltti lopulta loyty, jossa oli nuoli eteenpain ja teksti: THAILAND…

Matka kohti Clarkin lentokenttää meni siis tuttua maisemaa jota oltiin tultu kohti Boracayta, Nyt tosin pienen mutkan kautta kun kävimme katsomassa Manen entistä duuni/kotipaikkaa. Mukava pieni kyläpahanen jossa ei paljon valkoisia länkkäreitä mein lisäks näkynyt. Päivä meni siellä kierrellessä ja sitten kohti Angeles citya jossa oli tarkoitus viettää viimeinen yö ennen Kota kinabalulle menoa. Se oli pieni kaupunki josta oli helpompi löytää baari kuin kauppa. Paljon ei siinä keritty kierrellä kun saavuimme vasta illalla väsyneinä ja seuraavana päivänä matka jatkui kohti kenttää.

Tällä kertaa lento sujui ilman ongelmia, eli kukaan ei joutunut kärsimään vatsatautia=). Kota Kinabalulle saavuimme 18.2 iltahämärissä tietenkin, koska asiat on aina helpompi hoitaa päiväsaikaan, mutta sehän ei ollenkaan kuulu reissun luonteeseen. Kentältä vain läjä esitteitä ja karttoja mukaan ja suunnistamaan kohti keskustaa toivoen halvan majapaikan löytymistä. Busseja ei enään mennyt joten taksin kyydittämänä kohti sentteriä. Yöpaikka löytyi helposti ja vielä edullinen sellainen.

Kota Kinabalulle menon tarkoituksena oli lähteä valloittamaan Mt. Kinabalu (4095m), joten siitä tuli ensimmäinen rojekti.Valloitus olisi kestänyt kaksi päivää, mutta se ikäväkyllä kaatui heti alkutekijöihin. Vuorelle kiipeämiselle olisi tullut hintaa reilut 100 eskoo ja se ei oikein sopinut sadventuresin matkabudjettiin. Kyllä rahaa osataan pyytää paikoissa joissa siihen on mahdollisuus, vuoren hotellit ovat kuitenkin koko ajan täyteen buukatut. Mutta sen ei annettu lannistaa, vaan selkä kyyryssä kohti uusia vastoinkäymisiä=). Plan B oli lähteä tutustumaan vuoren läheisyydessä olevaan kansallispuistoon. Kyllähän eräjorma aina metsässä viihtyy, mutta ei sieltä oikein mitään kovin erikoista löytynyt, ainoastaan yksi mäyränkolo. Siitä jatkoimme poring hot springseille joille sopivampi nimi olisi ollut boring hot springs. Se ei ihan vastannut meidän kuvitelmaamme paikasta vaan oli täysin turisteille tehty kylpylän omainen ulkoilma-allas mesta. Päivän kohokohta taisi olla n. 20 senttinen tuhatjalkainen jonka löysimme viidakosta=)

Aktiviteetteja paikassa kyllä löytyy paljonkin ja pitkäksi aikaa, mutta siihen täytyy varata rahaa massii pätäkkää tuohta, ilman sitä elämä pikkukaupungissa voi olla aika tylsää.

Markkinoita oli kyllä mukava kierrellä ja niitä paikasta löytyi paljon ja isoja. Rannan tuntumassa oli Filippiini markkinat jonne suuntasimme maistelemaan ruokia joita emme olleet vielä kokeilleet. Mutta vieläkään ei osunut kohdalle deepfried torakoita tai muita ötököitä. Niiden etsintä siis jatkui edelleen=). Malesian hyviä puolia on juurikin ruoka, josta reissun jäsenet tykkäävät erittäin paljon=). Katuruokaloissa joissa myös paikalliset aterioivat sai hyvää ruokaa ja isoja annoksia hintaan 0.50 - 3 euroa, riippuen kuinka paljon söi. Mutta varoituksen sana oluen ystäville, malesia ei ole siihen sopiva paikka. Kovan verotuksen takia olut ja alkoholi yleensä on kallista.

Viimeinen kokonainen päivä meni pienellä Sabi nimisellä saarrella jonne ajauduimme hiekkarannan ja auringon toivossa. Ensin pieni viidakkovaellus saaren ympäri ja ei muutakun pitkästä aikaa potslojoot hiekalle=). Rannan tuntumaan oli leiriytynyt joukko varaaneja joita kävimme vähän härnäämässä=). Päivä meni mukavasti auringon hyväillessä komeita vartalojamme=)

Kuusi päivää Kota Kinabalulla meni aika pitkälti hengaillessa, ilman aktiviteetteja noin 3 päivää on aika sopiva aika viettää kyseisessä paikassa.

Tiistaina 24.3 oli aika suunnata kohti lentokenttää ja suuntana Singapore ja uudet seikkailut. Ilman tappiota ei tästäkään reissusta selvitty vaan allekirjoittaneelta vietiin rinkasta omaisuutta lentokentän henkilökunnan toimesta. Eli luottakaa vain Air Asian väkeen!!