Sadventures

9 päivää Shanghaissa takana ja paljon tarttu taas uutta kerrottavaa näppeihin.Tähän kärkee vois kuitenkin valottaa hieman koko tän Shanghain vierailun taustaa. Kaverin(Pate) faija asuu kaupungissa, minkä seurauksena aikaa sitte heräs ajatus siitä, että ajoitettais tää reissu sillee, että päästäs porukalla lähtemää. Pate on itekki pari kesää Shanghaissa viettäny, joten paikatki on valmiiks tutut. Siitä se ajatus sitten lähti ja kaikki meni lopulta sen verran hyvin et saavuttii kaikki perille samoihin aikoihin, toiset lentäen ja toiset raiteita pitkin.

Raskaan, mutta sitäki elämyksellisemmän junamatkan jälkee meininki muuttu hyvin nopeesti. Saavuttii Shanghain juna-asemalle perjantaiaamuna n. klo 9.30. Pienen ettimisen jälkeen löyty lopulta auto ja kuski, jotka meille oli asemalle varattu. Suuntana Shanghai Garden Plaza, koti seuraavan viikon ajaksi. Mesta sijaitsee n. 20 min ajomatkan päässä kaupungin kuumimmasta ytimestä. Asuinalueen mukavuuksiin kuului mm. tennis, kuntosali, golf ja uima-allas. Eli kaikki meiän aatelisten vaativat harrastukset. Perillä talon isännät oliki jo vastassa ja päästii purkamaan kamoja.

Uuvuttavan junailun takia eka päivä otettii aika chillisti. Hyvää mättöö, pari olutta ja paikat avaava Chinese massage. Hieronnat täällä on halpoja ja hyviä, joten suosittelen kaikille. Lepäilyn ja palauttelun jälkee lauantaina oli tietty jo lähettävä laukalle ja tsekkaamaa Shanghain yöelämää. Hauskaa oli ja nestetasapainokin pysy kohillaan. Ei päässy huimaus poikia iskemään, mitä nyt vähä siinä baaritiskillä tanssiessa. Kuumia mestoja kaupungista löytyy paljon, mut hinnat on Suomen tasoa. Joissain paikoissa jopa enemmän. Kantsii siis olla lompakko iskussa, jos tänne meinaa pidemmälle lomalle tulla.

Päivät kulu hyvin pitkälle rentoutuessa, korista pelatessa ja kaupunkia ihmetellessä. Hienoinen flunssa-aalto myös pyyhkäs ryhmän läpi, joten pahimmat dance-energiat pysy kurissa. Nooh, toisaalta kyllähän se Tsingtao sairastelusta huolimatta tuli tutuksi liianki hyvin. Muutaman päivän lahnauksen jälkee saatii keskiviikoksi ihan kunnon ohjelmaakin. Suuntana luode ja Changshun kaupunki. Ensin vuorossa oli kaupungin esittelyä, jonka jälkee päästii tutustumaa UPM:n paperitehtaaseen. Päivä päätty lopulta saunatiloihin, joissa päästii maistamaan pitkästä aikaa kunnon suomalaista saunaa.

Alunperin torstaille ja perjantaille oli suunniteltu päiväretket Suzhoun ja Hangzhoun kaupunkeihin, mut porukan lievän sairastelun ja levyttelyasenteen takia reissuista luovuttiin. Jatkettiin siis hyväksi havaitulla linjalla eli tyydyttiin pyörimään lähialueilla. Viimisenä päivänä lauantaina tarkotus oli vielä tehä jotaa järkevää, joten lähettiin kaupungin ytimeen ihmettelemään pilvenpiirtäjiä tarkotuksena nousta johonki niistä. Tarjolla oli Oriental Pearl Tv Tower (468m), Jin Mao Building (421m) ja Shanghai World Financial Center (492m). Me tietenki valittii viimeksi mainittu ja pyyhkästii tasan 100. kerrokseen tsiigailemaan näkymiä, jotka jälleen kerran oli loistavat. Ihmettelyn jälkee nokka oliki jo laitettava kohti kämppiä ja rinkkojen pakkailua, sillä lähtö Hong Kongiin on aikasin aamulla. Alunperinhän tarkotus oli jatkaa junalla myös Shanghai-Hong Kong väli, mut maanantaina alkava kiinalainen uusi vuosi tarkottaa käytännössä sitä, ettei lippuja julkisiin välttämättä saa. Näin ollen päädyttiin ottamaan helpompi, mutta kallimpi siirtyminen perille lentäen.

Kaiken kaikkiaan Shanghaista jäi käteen todella hyvä maku. Siitäkin huolimatta, että ajankohta ei oo paras mahdollinen, koska ilma on täälläki aika viilee tähän aikaan vuodesta. Lämpötilat vaihteli siinä 0-10 astetta, joten pitkää vaatetta tarvi vielä täälläkin. Pekingiin verrattuna kaupunki on hyvin erilainen. Shanghai on Kiinan suuri bisneskeskus, jossa meininki on selkeesti kansainvälisempää. Paikka on tosiaan siis myös melko kallis, mutta ehdottomasti näkemisen arvonen. Liikkuminen Shanghaissa on easyä ku metrot toimii loistavasti ja taksit on halpoja. Kaikille kulinaristeille tää on todellinen taivas, sillä rafloja löytyy joka lähtöön ja vähä vielä muilleki. Me tutustuttiin perinteisen kiinalaisen keittiön lisäksi niin intialaiseen, thaimaalaiseen, amerikkalaiseen kuin japanilaiseenkin tarjontaan. Paljon jäi tällä saralla vielä kokemattakin.

Sadventuresille aika Shanghaissa oli hyvin erilaista verrattuna siihen, mitä tää reissu muuten luonteeltaan on. Retkikunta pääs elämään luxuselämää, jollasta ei muualla oo varaa elää. Kaikesta tästä aivan ÄLYTTÖMÄN SUURI KIITOS Timolle ja Patelle, jotka tän koko vierailun mahdollisti. Nyt on kuitenki ryhmän aika palata “arkeen” ja vaatimattomamman reissaamisen pariin. Kiinan läpileikkaus jatkuu ja nokka kohti etelää ja “Tuoksuvaa satamaa”…

Kaaos ei todellakaan loppunut aseman odotustilaan. Ihmisiä pakkautui vaunuun ja käytävät aivan tukossa. Tavaroille ei tietenkään ylähyllyillä tilaa vaan junan konnari näytti, että heittäkää rinkkanne tuonne vaunujen väliseen osioon. Vähän se hirvitti heivata laukut pois näköetäisyydeltä, mutta eihän siinä muuta auttanut kun luopua niistä. Uteliaita katseita saatiin alkumatkasta koko muulta vaunulta. Ei näkynyt paljon turisteja siinä luokassa. Siinä sitten ihmeteltiin ja kummasteltin tilannetta, johon oli ajauduttu. Väkeä liikkui edestakaisin pitkin käytävää ja lopulta saatiin myös juna liikkeelle.

Vajaan tunnin verran jaksoimme siinä käytävällä seisoskella ja naureskella omaa osaamme. Paikallisten rohkaisemana kävimme reilusti käytävälle istuskelemaan. Lähestulkoon heti kun oli saanut pakaransa koskettamaan käytävää ilmestyi, kuin tyhjästä, myyntikärryt. No ei muuta kun ylös. Tätä ylös-alas-leikkiä jatkui jokunen hetki, kunnes tajusi, että sitä tietä voi antaa ihmisille muutenkin, kuin nostamalla persettään.

Viereiselle paikalle, siis lattialle istumaan, sattui paikallinen mies, joka osasi hiukan englantia. Hänen kanssaan tuli siinä sitten juteltua. Hän ja muut lähiympäristössä istuvat ihmiset olivat erittäin kiinnostuneita mitä 4 nuorta länkkäriä tekee siinä osassa junaa. Kovasti tuntui kiinnostavan meidän tietämys heidän kotimaasta ja sen historiasta. Onneksi historian tunneilla tuli oltua edes vähän hereillä, ettei nolannut itseään tietämättömyydellään. Valokuvat kiinnostivat myös suuresti ja kamera kiersikin paikallisten joukossa. Paikallisia näytti myös huvittavan hyvin paljon meidän käyttäytyminen. Onneksi porukka on jo niin karaistunut, että pienet naurut eivät meitä häiritse ja onhan se mukavaa, että saa ihmiset nauramaan. Vaikka sitten omalla kustannuksellaan.

Parin, kolmen tunnin jälkeen vaununkonnari (nimesimme hänet päälliköksi, elkeiden vuoksi) tuli selittämään, että voisimme ehkä ostaa ravintolavaunusta paikat 30 RMB:llä. Lähdettiin sitten Kallen kanssa katsomaan olisiki siellä vapaita paikkoja meille. Kolmen lähes samallaisen vaunun, joiden käytävillä oli luultavasti n.20 henkilöä, selvisimme vähän väljemmille vesille. Siinä sai kyllä pujotella ihmisiä enemmän kuin Palanderin Kalle rinteessä keppejä. Loput 5 vaunua olivat makuuvaunuja ja matka taittui helpommin. Tietenkään ravintolavaunun henkilökunta ei puhunut englantia. Yksi asiakkaista kuitenkin auttoi meitä ja saimme paikat varattua. Kalle jäi paikkoja varaamaan ja itse lähdin selvitytymään ihmisviidakossa takaisin omaan vaunuun. Takaisin tullessani päätimme kuitenkin, että jäädään sittenkin siihen omaan vaunuun. Syitä on vaikea selittää. Ehkä ajatus siitä, että rinkat pitäisi yrittää saada sen ihmismuurin ohi ravintolavaunuun tai sitten vain haluttiin kokea se tunnelma loppuun asti. Paikallisetkin ihmettelivät, että mikäs teitä oikein vaivaa kun ette sinne mene.

Mane ja Sunttis päättivät reilun kolmen tunnin jälkeen heittää käytävälle pitkäkseen. Heidän vieressään penkeillä istuneet teinitytöt säestivät operaatiota kikatuksellaan. Itse taisin reilun neljän tunnin jälkeen heittää myös pyyhkeen kehiin ja kumota roppani lattialle. Tosin tilaa ei ollut käydä käytävän myötäisesti niinkuin pojat tekivät, niinpä improvisoin. Työnsin jalat penkin alle ja pään käytävän toisella puolella olevien penkkien alle. Takki tyynynä vetäydyin odottamaan nukkumattia omaan kolooni.

Koiranuntahan se aika pitkälti oli mitä siinä sai nukuttua, mutta väsynyt reissumies nukkuu näköjään lähes missä vain. Vaunun heräillessä siinä 7 jälkeen kömmin itsekin pois luolastani. Mane kertoi, että yöllä oli ollut enemmän kuin yksi unissa tehty lähentely. Tunnelma oli erittäin tiivis ja käytävän pinta-ala hyvin tehokkaassa käytössä. Viimeisen tunnin ajan pääsimme istumaan, kun suurin osa porukasta jäi viimeisellä asemalla ennen Shanghaita. Olivat menossa koteihinsa viettämään kohta alkavaa kiinalaista uuttavuotta.

Junamatkasta jäi kyllä lämmin muisto, vaikka lattialla nukkuessa vähän viileä olikin. Tunnelma oli kiinalaisten joukossa hyvin tiivis, mutta iloinen. Kiinalaiset ovat kyllä hyvin sosiaalisia ihmisiä ja hieman ehkä jopa paheksuvat, jos et harrasta heidän kanssaan jutustelua. Suomalaisilla olisi paljon opittavaa tältä pieneltä suurelta kansalta. Tosin siisteydessä tunnumme olevan vielä heitä edellä, junan lattia oli meinaan matkan jälkeen hyvin lohduttoman näköinen. Roskiksia ei ollut, joten suurinpiirtein kaikki roskat löytyi käytävältä aamulla.

Juna saapui Shanghaihin vajaa puolituntia myöhässä, noin 9.30. Asemalle rinkat selässä, hyvin levänneenä ja etsimään kyytiämme, jonka tulisi olla meitä vastassa asemalla.

Tilaisuuden tullen päätimme laittaa muutaman kuvan blogiin. Vanhemmistakin kirjoituksista löytyy muutama kuva. Tsekatkaa siis.

Saavuttiin Pekingiin suhteellisen varhain aamulla. Pyöriteltiin sitten hetki päitämme, että mitähän tässä väen paljoudessa sitten pitäisi tehdä ja minne suunnistaa. Oli meinaan pikku kaupungin pojilla suu auki, kun katseltiin sitä ihmisvilinää.

Ensimmäinen ongelma oli se, että kellään ei ollut hiukkaakaan paikallista valuuttaa,Yuaneita tai Reminbejä, miten vain haluaa sanoa. Rahan vaihdon jälkeen hommattiin turisti kartta, että oltaisiin edes vähän kartalla. Päädyttiin siitä sitten seuraavaksi paikalliseen ravitsemusliikkeeseen, jossa tarkoitus oli tilata juotavaa ja tutkiskella karttaa majoitus mahdollisuuksia silmällä pitäen. Matkan johtaja Mane tilasi sitten porukalle neljä (4) teetä suomalaiseen tapaan ja tarjoilija kysyi muutamaan otteeseen, että oletteko varmoja. Elekielellä sitten selitettiin, että kyllä kyllä, neljä (4) teetä. Paikalla olleet kiinalaiset purskahtivat nauruun ja tarjoilijallakin oli naurussa pitelemistä. Ohitettiin tämä episodi muina miehinä ja päädyttiin tarkkailemaan karttaa. Kun hinta tuli tietoon niin ajateltiin, että nyt valkoisia miehiä ukotetaan, hinta oli n.80RMB (n. 8,5€). Tajuttiin sitten vasta jälkeen päin, että tilattiin neljä PANNUA teetä. Loistettiin taas tapatietoudessa. Eli turistit muistakaa, kun tilaatte Kiinassa teetä se tarjoillaan pannuissa.

Majoitus löytyiki sitten suhteellisen helposti paikallisten trokarien avustamana. Ensimmäiseksi tarjottu hostelli oli täynnä ja päättivät kysyä jostain hotellista. Sieltähän huone irtosi ja vaivaiseen 5€ hintaan per sierainpari. Paikkakin oli mitä loistavin, lähellä Taivaallisen rauhan aukiota.

Toisen päivän aamu kului junalippujen säätämisessä. Onneksi edellisenä iltana tutustuttiin paikalliseen kaveriin, Mingiin, joka sitten lähti auttamaan meitä asemalle. Saatiin vajaan tunnin jälkeen liput kouraan (tämä olisi vienyt ilman apua luultavasti paljon paljon kauemmin) ja tyytyminen oli seisomapaikkoihin. Kiinassa alkaa kohta uusi vuosi ja ihmisiä liikkeellä erittäin paljon, kaikki julkiset kulkuneuvot aivan loppuunmyytyjä. Edessä oli siis 13 tuntia kiinalaisessa junassa seisoen. Kiitollisuudesta tarjottiin oppaalle lounas ja nautittiin porukassa sitä kuuluisaa Pekingin ankkaa, joka muuten on maineensa veroista. Iltapäivällä suunnattiin katselemaan The Nest:iä ja Water cupe:a. Viime vuoden olymppialaisten suorituspaikkoja. Olymppialaisten mainonta ja henki, vielä lähes puolen vuoden jälkeen, on hyvin vahvasti havaittavissa Pekingissä.

Kolmantena päivänä herättiin aikasi, koleissa tunnelmissa. Tarkoituksena suunnata Mingin ohjeita noudattaen paikallisliikenteellä katsomaan Kiinan muuria. Homma onnistui yli odotusten, päästiin siis perille ilman ongelmia. Muurihan on kyllä näkemisen arvoinen, jopa uudelleen rakennettu turisti osuus. Sadventures kuitenkin sukelsi pintaa syvemmälle ja rikkoi sääntöjä. Kieltokylteistä huolimatta jatkoimme matkaa muuria pitkin, jota ei ollu uudistettu vaan oli alkuperäisessä kunnossa. Muuri oli paikoitellen enää reilun metrin levyinen ja puut kasvoivat, lähes tukkien kulkureitin. Nousimme korkeimalle kohdalle mitä muurista sillä erää oli tarjottavana. Vaikeasti kuljettavan ja rankan matkan jälkeen näköalat olivat kyllä palkitsevia.

Viimeisenä Peking päivänä päätettiin tutustua Taivaallsien rauhan aukioon ja kiellettyyn kaupunkiin. Aukiohan on erittäin massiivinen, jossain sanottu, että sille mahtuisi yhtä aikaa miljoona ihmistä ja sen saattaa kyllä uskoa. Kielletty kaupunki jäi osaksi tutkimatta, kun innostus hiipui joukossa. Nähtäväähän siellä olisi, jos jaksaisi kiertää ja olisi asioista enemmän perillä. Edellisenä päivänä muurilla vietetyt reippailu tunnit ja huono aamupala, tai oikeastaan sen puute, sai joukon luovuttamaan kiertelyn.

Eikun suuntaamaan asemalle ja etsimään oikeata raidetta, josta juna lähtee. Odotushuone oli jo niin kaaosmainen, että heikompaa voisi heikotta, olo oli kuin stokkan hulluilla päivillä, potenssiin kymmenen. Junassa oli luultavasti yli 30 vaunua ja meidän vaunu oli nro 2. Tietenkin kaikkein kaukaisin vaunu. Vaunuun noustessa ajatuksiin hiipi, että nyt koetaan sitten todellista elämysmatkailua. Sitä se olikin ja se ansaitsee oman osionsa. Siitä siis seuraavassa tekstissä lisää.

Matka kohti Pekingia voi jatkua. Vuorossa kiinalainen juna ja vaunuseurana keitas muitakaan ku ruotsalaisia. Kavipa tuuri! Jo junaan astuessa kavi ilmi se, mista tassa Aasian matkailussa on kyse. Kiinalainen konnari tuli aikamoisen huonolla englannilla heti heittamaa lappaa ja kyselemaan fiiliksia. Vinkkeja Pekingissa liikkumiseen tuli reilusti ja muutenkin kaikin puolin todella loistava tyyppi. Ja niille, jotka vaittaa et aasialaisen ystavallisyyden takana on aina raha: vaarin! Ne on oikeesti kiinnostunu ihmisista. Ei tollasia tyyppeja sikia Euroopassa.

Paivat kului, matka taittui ja maisema vaihtui. Ajantaju unohtu melko nopeesti aikavyohykkeiden vaihtuessa. Nakemisen arvosia maisemia rupes tulemaan oikeestaan vasta Mongoliassa, jonka karuus veti Suomipojan hiljaseksi. Tai no, ainakin janoseksi. Tosin maisemien seuraamista vaikeutti ajantajun menettaminen. Tilanne kun tuppas yleensa olemaan niin, etta pimeat ajat oltiin hereilla ja valosalla vedettiin zzzz. Lopulta rajatarkastusten, maahantuloilmoitusten ja kiskojen vaihdon jalkeen tuulilasissa naky vihdoin Peking.

Jalkeenpain pakko sanoa et matka taittu nopeemmin ku oli ajatellu. Pelikortit ja nuudelit tuli tutuiksi mut kaikin puolin aivan mahtava kokemus! Nyt muutama paiva taalla ja sitte nokka kohti Shanghaita ja uusia mestoja…

Pahoittelut ensimmaiseksi aakkosten puuttumisesta. Siis aakkosten ja ookkosten.

Moskovan junamatkasta ei suuremmalti ole kerrottavaa. Matka taittui korttia pelatessa ja kavimme suhteellisen aikaisin jo nukkumaan, etta olisimme valmiina seuraavan paivan koitokseen Aiti-venajan rakkaassa paakaupungissa.

Moskovassa odotti kylma tuuli ja pureva pakkanen aamuraukeita matkaajia. Ensimmainen etappi oli hankkiutua rinkoista eroon,jotka by the way paisuivat yllattavan suuriksi pakkauksen yhteydessa, ja taman jalkeen suunnata lunastamaan lippuja. Liputhan meidan tuli lunastaa jostain virastosta. Paatimme turvautua apostolin kyytiin ja lahdimme taittamaan matkaa. Jokusen askeleen ja kiertoreitin kautta lahenimme kohdettamme ja ajattelimme nostaa ruplia, joilla voisi liput sitten lunastaa. Itse onnistuin nostamaan rahaa, mutta Markuksella ei ollut yhta hyva tuuri ja hanen korttinsa on tallakin hetkella jossakin Venajalla. Ensimmainen paiva ja ensimmainen miehisto tappio.

No loysimme kuin loysimme etsimmamme. Paasimme tutustumaan venalaiseen byrokratiaan ja odottelimme n.40 minuuttia, kun junalippuja meille loihdittiin tiskin takana. Tietenkin hinta oli noussut meidan olettamastamme n.70 euroa ja rahat eivat riittaneet. Rahanvaihto paikat olivat kiinni tai loistivat poissaolollaan. Eikun automaatille. Kylma totuus iski jalleen vasten kasvoja, Manen kortti poissa pelista 3/4, Sunttiksen kortti ei toiminut 2/4, Kalle paatti hieman apinoida Sunttista (sama pankki pojilla) 1/4. Joten allekirjoittanut aloitti retkensa tyhjentamalla tilin jo Moskovassa. Ensimmainen paiva ja rahat meni. Tasta oli hyva jatkaa.

Liput taskussa ja takaisin asemalle vaihtamaan rahaa, missa tuntui olevan ainoa aukioleva piste. Suunnattiin sitten metrolla Moskovan kuuluisimpaan paikkaan eli punaiselle torille. Isa-Leninia emme ehtineet nakemaan kun paikalliset viranomaiset sulkivat ovet juuri kun osuimme kohdalle. Aika mahtipontiselta paikaltahan se tori tuntui.

Loppu paivan odottelimme junan lahtoa asemalla. Paikalliset vanhemmat rouvas-henkilot osoittivat paheksuntaa tai hilpeytta, hard to say, kun istuimme rinkkojen paalla ja pelasimme korttia.

Heti asemalaiturilta lahtien Moskovan kylmyys haihtui kun vaununhoitajamme puhui englantia ja osoitti ystavallisia eleita.

Turvallisesti siis junassa, jossa vietimme seuraavat 6 vuorokautta.

… it´s end i cannot see. Today is the day. Työt lopetettu, kämpät irtisanottu ja rahat juotu. Kaikki siis valmista maailmanvallotukseen. Klo 20.14 juna starttaa kohti Moskovaa ja fiilis on huikee. Tuli sitte ostettua viidelläkympillä junamättöä, joten viikon nuudelikuuri alkakoon. Vodkaakin voi muutama muki mennä mut övereitä ei vedetä. (eipä!) Tunnelmat on aika epätodelliset. Jotaa ku suunnittelee  puoltoista vuotta ni lähdön hetkellä on sellanen olo et ei prkl, nyt se on menoo. Pakko myöntää et muutama perhokin on vatsassa täs vaiheessa.

Rinkat rupee olee redi ja vielä ku saadaa parin tunnin päästä retkikunta kasaa ni voidaa lähtä Saluunaan lähtöbisselle. Sen jälkee karistellaa viimisetkin Suomen lumet monoista ja mennää. Plänihän etenee siten, että klo 8.25 huomenna saavutaan Moskovaan. Ensimmäinen haaste odottaakin heti Moskovassa. Paikka, josta jatkoliput Pekingiin normaalisti haetaan on paikallisen joulu-uusivuosi -sembalon takia suljettu. Pitänee siis seikkailla jonnekin ihan muualle ja löytää omat tiketit. Kuulostaapa varmalta. Jos ja kun liput löytyy, on päivä aikaa tutustua Moskovaan. Iltamyöhään matka jatkuu läpi suuren ja karun Neuvostoliiton. Siitä hetkestä eteepäin voiki unohtaa kellon ja kalenterin, koska seuraavat 6 päivää tykitetää jämäkästi kohti Pekingiä ja kiinalaista demokratiaa.  Neljä hullua vodkaturistia viihtyy varmasti.

Seuraava viikko on blogin suhteen ymmärrrettävästi hiljasempaa joten palaillaa asiaan O´Mighty Chinassa ja Pekingin valoissa. Fiiliksen mukaa mennää eikä mietitä liikoja. Trying is the first step towards failure, vai miten se oli. Sadventures alkakoon!!