Sadventures

Matka kohti Clarkin lentokenttää meni siis tuttua maisemaa jota oltiin tultu kohti Boracayta, Nyt tosin pienen mutkan kautta kun kävimme katsomassa Manen entistä duuni/kotipaikkaa. Mukava pieni kyläpahanen jossa ei paljon valkoisia länkkäreitä mein lisäks näkynyt. Päivä meni siellä kierrellessä ja sitten kohti Angeles citya jossa oli tarkoitus viettää viimeinen yö ennen Kota kinabalulle menoa. Se oli pieni kaupunki josta oli helpompi löytää baari kuin kauppa. Paljon ei siinä keritty kierrellä kun saavuimme vasta illalla väsyneinä ja seuraavana päivänä matka jatkui kohti kenttää.

Tällä kertaa lento sujui ilman ongelmia, eli kukaan ei joutunut kärsimään vatsatautia=). Kota Kinabalulle saavuimme 18.2 iltahämärissä tietenkin, koska asiat on aina helpompi hoitaa päiväsaikaan, mutta sehän ei ollenkaan kuulu reissun luonteeseen. Kentältä vain läjä esitteitä ja karttoja mukaan ja suunnistamaan kohti keskustaa toivoen halvan majapaikan löytymistä. Busseja ei enään mennyt joten taksin kyydittämänä kohti sentteriä. Yöpaikka löytyi helposti ja vielä edullinen sellainen.

Kota Kinabalulle menon tarkoituksena oli lähteä valloittamaan Mt. Kinabalu (4095m), joten siitä tuli ensimmäinen rojekti.Valloitus olisi kestänyt kaksi päivää, mutta se ikäväkyllä kaatui heti alkutekijöihin. Vuorelle kiipeämiselle olisi tullut hintaa reilut 100 eskoo ja se ei oikein sopinut sadventuresin matkabudjettiin. Kyllä rahaa osataan pyytää paikoissa joissa siihen on mahdollisuus, vuoren hotellit ovat kuitenkin koko ajan täyteen buukatut. Mutta sen ei annettu lannistaa, vaan selkä kyyryssä kohti uusia vastoinkäymisiä=). Plan B oli lähteä tutustumaan vuoren läheisyydessä olevaan kansallispuistoon. Kyllähän eräjorma aina metsässä viihtyy, mutta ei sieltä oikein mitään kovin erikoista löytynyt, ainoastaan yksi mäyränkolo. Siitä jatkoimme poring hot springseille joille sopivampi nimi olisi ollut boring hot springs. Se ei ihan vastannut meidän kuvitelmaamme paikasta vaan oli täysin turisteille tehty kylpylän omainen ulkoilma-allas mesta. Päivän kohokohta taisi olla n. 20 senttinen tuhatjalkainen jonka löysimme viidakosta=)

Aktiviteetteja paikassa kyllä löytyy paljonkin ja pitkäksi aikaa, mutta siihen täytyy varata rahaa massii pätäkkää tuohta, ilman sitä elämä pikkukaupungissa voi olla aika tylsää.

Markkinoita oli kyllä mukava kierrellä ja niitä paikasta löytyi paljon ja isoja. Rannan tuntumassa oli Filippiini markkinat jonne suuntasimme maistelemaan ruokia joita emme olleet vielä kokeilleet. Mutta vieläkään ei osunut kohdalle deepfried torakoita tai muita ötököitä. Niiden etsintä siis jatkui edelleen=). Malesian hyviä puolia on juurikin ruoka, josta reissun jäsenet tykkäävät erittäin paljon=). Katuruokaloissa joissa myös paikalliset aterioivat sai hyvää ruokaa ja isoja annoksia hintaan 0.50 - 3 euroa, riippuen kuinka paljon söi. Mutta varoituksen sana oluen ystäville, malesia ei ole siihen sopiva paikka. Kovan verotuksen takia olut ja alkoholi yleensä on kallista.

Viimeinen kokonainen päivä meni pienellä Sabi nimisellä saarrella jonne ajauduimme hiekkarannan ja auringon toivossa. Ensin pieni viidakkovaellus saaren ympäri ja ei muutakun pitkästä aikaa potslojoot hiekalle=). Rannan tuntumaan oli leiriytynyt joukko varaaneja joita kävimme vähän härnäämässä=). Päivä meni mukavasti auringon hyväillessä komeita vartalojamme=)

Kuusi päivää Kota Kinabalulla meni aika pitkälti hengaillessa, ilman aktiviteetteja noin 3 päivää on aika sopiva aika viettää kyseisessä paikassa.

Tiistaina 24.3 oli aika suunnata kohti lentokenttää ja suuntana Singapore ja uudet seikkailut. Ilman tappiota ei tästäkään reissusta selvitty vaan allekirjoittaneelta vietiin rinkasta omaisuutta lentokentän henkilökunnan toimesta. Eli luottakaa vain Air Asian väkeen!!

Sunnuntaina 25 paiva oli aika suunnata kohti Hong Kongia. “Pirteina” poikina kuudelta aamulla ylos ja kohti kenttaa kuskin kiidattamana lapi Shanghain betoniviidakon, jonka jalkeen oli 5 tunnin odottelu kentalla. Aika meni nopeasti korttia pelaten. Koneen noustessa karsimme hieman miehistotappiota vatsataudin voimin, mutta perillle paastiin kuitenkin kaikki =)

Hong Kongiin saavuttiin n. neljan aikaan paivalla ja hyppasimme junaan joka vei meidat kohti keskustaa. Juna on helppo tapa menna jos ei viela tunne aluetta, mutta travellerille suhteellisen kallis eli kokonaiset 90 dollaria eli n. 9euroa.

Luukkua aloimme etsia mantereen puolelta legendaarisesta Chungking mansionista, joka sijaitsee aivan keskustassa. Pienen tinkaamisen jalkeen saimme 2 huonetta hyvalla hinnalla. Jakauduimme toiseen huoneeseen kolme ja toiseen yksi vatsatauti karanteeniin=). Ensimmainen paiva meni ihan tutustuessa taloon ja illalla pieni kierros kaupungilla, porukka oli hieman vasynyt pitkan paivan jalkeen.

Chungking mansionista sen verran, etta se on hyvin tunnettu matkaajien kesken, koska se on Hong Kongin edullisin paikka. Rakennuksessa on 17 kerrosta ja siihen mahtuu n. 4000 asukasta kerralla. Kulttuurit on hyvin sekoittuneet tassa paikassa, en tieda toista paikkaa jossa olisi samaan aikaan nahnyt ihmisia niin eripuolilta maailmaa. Hinta taitaa houkutella.

Maanantaina lahdimme tutustumaan Hong Kongin saareen kera kahden suomalaisen tutun, jotka olivat myos reissullansa ajautuneet samaan kaupunkiin. Lautalla yli salmen ja toisella puolella, koska kellaan ei ollut mitaan tietoa koko paikasta, lahdimme suunnistamaan ihan arvalla. Onnistuimme kuitenkin loytamaan mukavan puiston joka toimi myos apinatarhana. Aika meni mukavasti seuratessa karvaisten sukulaistemme menoa ja meininkia (ja Titta, siella oli myos tamariineja=)). Viela pieni kierros kaupungilla ja tietenkin paiva oluet. Kartta on ihan hyva olla matkassa, koska pilvenpiirtajien varjossa on aika vaikeaa loytaa maamerkkeja.

Mantereelle paastyamme oli vuorossa ravitseva ruoka (nuudelit) ja pieni lepo, jotta jaksoimme ottaa vastaan Kiinalaisen uudenvuoden. Illalla lahdimme ulos odottaen suurta ilotulitusta, jota ei ollutkaan, sen sijaan suuri kulkue joka oli AIVAN MAHTAVA, tosin emme sita nahneet, kun ei ollut lippuja paikalle=). Joten paadyimme puistoon nauttimaan pussikeittoa ja puhumaan politiikasta, maailma tuli taas parannettua ja uni maistui hyvin seuraavana yona. Tietysti perinteinen snagari kierros viela illan paatteeksi, mutta lihapiirakkaa ja nakkeja ei oikein ollut tarjolla, mutta jotain ruokaa se kai oli.

Tiistaina lahdimme katsomaan paikallisia Kiinalaisia markkinoita, toiveenamme loytaa ravitsevaa ruokaa toukista ja kuoriaisista, mutta markkinat osoittautuivatkin perinteisiksi tuliaiskraasa kojuiksi. Oli siella kuitenkin mukava kierrella ja osalle jai sielta kuitenkin jotain tuotavaa takasin kotimaahan. Illalla oli sitten vuorossa kaivattu ilotulitus jota menimme satamaan katsomaan, ja se ei todellakaan ollut pettymys, hyva kiinalaiset!! Showta kesti puolentunnin ajan ja loppu huipennus oli aivan mahtava (en edes yrita kuvailla), ruudinkary peitti ilman vaikka tulitukset tulivatkin saaren puolelta, sen verran oli ruutia ilmassa tuona iltana. Osa kadusta oli suljettu autoilta suurten ihmismassojen vuoksi, ja takaisin kampalle olikin temppu paasta, kun poliisit johdattivat massat jonnekkin aivan muualle, no tulihan tehtya kierros kaupungilla=).

Keskiviikkona kirjauduimme ulos huoneesta, koska lahto kohti filippiinien lampoa oli aikaisin torstai aamuna ja paatimme viettaa viimeisen yon lentokentalla saastaen rahaa. Paiva meni puistossa makaillessa ja odottaessa iltaa, rinkat selassa ei oikein viitsinyt lahtea kiertelemaan kaupunkia. Ja allekirjoittanut yritti taas kerran kerata lentolippurahoja jonkkaamalla, mutta ei se oikein tuottanut tulosta=) Illalla paatimme valita edullisemman tavan menna kentalle, eli ensin metrolla niin lahella kuin paasi ja loppumatka bussilla. Se tulikin noin viisi kertaa halvemmaksi kuin juna jolla tulimme kentalta. Edessa oli siis 12 tuntia kentalla, jonka kulutimme jalleen pelaten korttia ja valilla nukkuen, tosin ei siita nukkumisesta oikein tullut mitaan. Vihdoin ja viimein tuli hetki jolloin paasimme turvatarkastusten ohitse ja koneeseen. Seikkailu kohti Manilaa oli alkamassa…

Ja kaikille tiedoksi jotka eivat viela tieda niin Norppa is aka Sunttis =)