Sadventures

Takana on nyt 4 kuukautta, 10 maata ja tuhansia kilometreja. Takana on karua autiomaata, huikeita vuoristomaisemia ja tiheita viidakoita. Takana on overeita miljoonakaupunkeja, pienia tuppukylia ja muutaman kymmenen ihmisen asuttamia pienia saaria. Takana on kymmenia bungaloweja, mita ihmeellisimpia kulkuneuvoja ja uskomattomia stooreja ja tapahtumia. Ennen kaikkea takana on tuhansia mielettoman upeita ihmisia.

Nyt rupee siis olee se hetki, et taman reissun osalta homma on pulkassa ja olis loppuspiikkien aika. Mita tasta kaikesta jai, edella mainitun lisaks, lopulta kateen? Kovin kauaa asiaa ei tarvi kelailla, koska paallimmaisena fiiliksena on ehdottomasti se, etta jossain todella viela pystyy loytamaan sen vapauden ja rauhan, jota Suomessa elaessa ei koskaan pysty. Asiat taalla hoituu omalla painollaan turhia stressaamatta. Taalla elama tuntuu elamalta. Jokaista lakipykalaa ei tuijoteta sanatarkasti, vaan asioissa osataan soveltaa. Muutenkin Aasiassa pyoriessa vahan valia tulee mieleen joku typera laki tai muu juttu, et minka takia meilla on tommonenkin Suomessa. Mita valia, vaikka taksin takapenkilla istuu 5 tyyppia? Mita valia, jos joku vetaa rookia baaritiskilla? Mita valia, vaikka joku ostais bissea iltaysin jalkee kioskilta? Mita valia, vaikka Ilkka Kanerva kirjottais yotapaivaa tekstiviesteja itse Peter Northille? Tuntuu valilla, et keskitytaan ihan vaariin asioihin. Elamasta taalla ja elamasta Suomessa vois vuodattaa vaikka koko kirjan, mut tiivistetaan se nyt tahan vaikka nain. Kumpi on parempi: elaa suomalaisessa yliorganisoidussa holhousyhteiskunnassa, jossa kultasin varikynin piirretaan valmiit askelmerkit, eika sun tarvi ku kavella vai onko antosampaa tehda ite ne askelmerkit ja oikeesti tuntea elavansa..?? Jokainen paattakoon hiljaa mielessaan. Kuuluisaa matkailukaksikkoa lainatakseni: “kerran kun paasee hakista ulos, ni tietaa miltaa tuntuu olla ulkopuolella!”

Toinen pointti, jota tulee taalla maailmalla reissatessa paljo kelailtua on elainaktivistien niin vilkas, mutta kasittamaton “jarjen” juoksu. Mun puolesta kyseiset horhot vois vaikka muuttaa Etela-Mantereelle kasvattamaa lumipalloja. Kuka helvetti edes kehtaa puhua jostaan elainten oikeuksista, kun maailmalla niin monen ihmisen oikeudet ja elama on poljettu maan tasalle. Meneppa taalla osottamaan jonkun paikallisen lautasta ja sanomaan et toi sun syoma sika on elany vankeudessa. Vaitan, etta taas saadaan yks kuolonuhri lisaa, mut syyna ei oo tal kertaa nalanhata, vaan naurunpuskahdusten aiheuttamat vatsakrampit ja sita seuraava tuskallinen tukehtuminen.

Mut joo, vuodatus sikseen. Monia varmaan kiinnostaa mitka mestat on erityisesti jaany mieleen. Hyvia paikkoja on koko reissu taynna ja jokaisella maalla ja kohteella on aina hyvat puolensa. Nostetaa nyt kuiteski muutama paikka yli muiden. Filippiineilla on itelle ollu aina erityinen merkitys ja tulee jatkossakin olemaan. Maassa riittaa tutkimista vuosiksi ja esim. Boracayta hienompaa biitsia saa varmasti hakea. Vang Vieng taas kaikessa biletyksen ja chillailun muodostamassa synergiassaan on kanssa ehdottomasti karkipaassa. Laos kokonaisuudessaan on jotain ihan kasittamatonta. Sita ei etukateen oikein osannu edes kuvitella et jossain viela voidaan elaa noin rauhassa. Perhentian Islandin (Malesia) ja Koh Rungin (Kambodza) tarjoama kommuunielama on taas omalla tavallaan jaany ikuisesti mieleen. Erityisesti Koh Rung on sellanen mesta, johon vois helposti jumahtaa kuukausiksi, eika ulkopuolista maailmaa tulis ikava hetkeksikaan. Useista reissun aikana lapi kaydyista miljoonakaupungeista Hong Kong jatti leffamaisella fiiliksellaan ja katukuvallaan loistavan vaikutelman, kun taas Cambodian paakaupunki Phnom Penh oli tunnelmaltaan omassa luokassaan. Lahihistoriassa kovia kokenu kansa on noussu yllattavan hyvin jaloilleen ja PP:ssa jos jossain ihmisen on hyva olla. Siina nyt siis joitain monista hyvista.

Mitka kohteet sitte taas ei valttamatta ihan niin paljoa kolauttanu? Kiina kokonaisuudeessaan oli muuten mahtava, mutta ajankohdan ja kelien takia jaa ehka muiden varjoon. Chinalandiaan kantsiikin rynnia ehdottomasti kesaaikaan, jolloin maa on varmasti parhaimmillaan. Kota Kinabalu on sekin hieno paikka, mutta persaukiselle (kuten me) lopulta aika tylsa, koska kaikki tekeminen pyorii kalliiden aktiviteettien ymparilla. Phuketista ei tarvi sen enempaa edes kommentoida. Sanotaanko vaikka nain, etta sinne ei tarvi menna enaa koskaan. Thaimaa muutenkin oli todella suuri pettymys, kiitos turismin. Puukon isku kylkeen on erityisen kova, jos kay ensin pyorimassa Laosin ja Kambodzan kaltaisissa maissa.

Kokonaisuudessaan fiilarit reissun suhteen on enemman kun loistavat. Niihan sita sanotaan, etta matkailu avartaa, ja pakko se on todeksi totea. Vaikka naita juttuja, kuinka blogeilee tai selittaa ei tata hommaa silti hiffaa ennen ku ite lahtee tien paalle. Uskallan vaittaa, ettei hetkeakaan naita tuu katumaan. Tata juttua kirjottaessa mulla on naamalla aarimmaisen levea hymy ja samaan aikaan silmassa suuren suuri kyynel. Se varmaan parhaiten kuvaa tan hetkisia fiilareita. Toisaalta on loistava fiilis palata ja naha taas frendeja. Toisaalta jos paalua olis ni maailman kiertamista vois jatkaa kuukausia. Nyt siis kuitenki on aika palata takasin normaaliin “elamaan”. Suuren suuri kiitos kaikille blogia seuranneille! Alkaa kuitenkaan viela deletoiko osotetta, koska Kimberly kertoo viela omia loppufiilareita piakkoin. Mut joo, pikku hiljaa nokka kohti Suomea. Ei muuta ku katta pystyyn ku nahaa!!!!!!

Jepa jee! Tanaan tiistaina 14. huhtikuuta on reissua takana tasan 100 paivaa ja tamankertanen retki rupee vajaamatta pikku hiljaa kaantyman loppupuolelleen. Siispa nyt onkin hyva hetki kertoa matkan varrella opittua. Osa seuraavista tipsuista saastaa rahaa, osa aikaa ja osa hermoja. Jotkut ehka jopa kaikkia. Osa taas saattaa olla muuten vaan hyva muistaa taalla maailmankolkassa liikkuessa. So let’s hit the road…

1. Syoda voi joka maassa hyvin ja halvalla. Mene pois paakadulta ja etsi lokaali katurafla. Hyvalle raflalle on kaks takuuvarmaa tuntomerkkia: A. paljon paikallisia B. siella on muovituolit. Kaiken lisaks ruoka naissa paikoissa on yleensa jopa parempaa ku “kunnon” rafloissa.

2. Liikkua kannattaa aina paikallisliikenteella. Vaikka maat ja ihmiset on vieraita, pitaa muistaa et jotkut yhteiskunnan perusjutut pyorii samalla periaatteella. Jos sulle siis tarjotaan ilmastoitua VIP-bussia ja vaitetaan et se on ainoa yhteys johonki mestaan ni bullshit! Aina loytyy halpoja paikallisvalineita, joilla loytaa perille.

3. Suunnittele edes vahan juttuja etukateen ennen ku meet uuteen kohteeseen. Nain saastaa aikaa, rahaa ja hermoja.

4. Muista kuitenki et liiallinen suunnittelu on aina pois seikkailufiiliksesta.

5. Tinkia kannattaa aina. Erityisesti kamppaa etsiessa, kulkuneuvoja kayttaessa ja shoppaillessa. Aina se ei onnistu tai oo edes mahdollista, mut aina se on hauskaa. Erityisesti muutaman bissen jalkeen.

6. Valta lentoja ja siirry aina maitse ku mahollista. Se tuntuu oikeelta reissaamiselta ja sillon nakee enemman. Kaiken lisaks se on myos ymparistoystavallisempaa.

7. Muista et halpalennoilla ei saa safkaa. (Me ei muistettu ja nalka tuli!)

8. Siirtymisille kantsii varata reilusti aikaa ja karsivallisyytta. Liikenne, tiesto ja kalusto ei ole Suomen tasoa.

9. Ylipaatansa kaikkeen on varattava aikaa ja karsivallisyytta. Unohtakaa suomalaiset toimintatavat, saannot ja etiketit. Taalla kaikki toimii omalla painollaan kiireettomasti ja huolettomasti. Esim. ravintolan kokki voi yllattaen “sairastua” puoli tuntia tilauksen jalkeen, jollon ei voi muuta ku vaihtaa hymyssa suin raflaa.

10. Rinkan sadesuojaa on hyva kayttaa aina siirtymisien aikana. Todellisen kayttotarkotuksensa lisaksi se toimii hyvana suojana sille, ettei tilaisuus tee kenestakaan varasta niin helposti ku ilman tekis.

11. Valta ilmastoituja bungaloweja ja hotellihuoneita. Ne on kalliimpia ja huonompia. Elimisto tottuu nopeesti tahan kuumaan ilmastoon, minka takia ilmastointi saa sut korkeintaan kipeeksi.

12. VARSINKIN valta ilmastoituja junia ja busseja. Niissa vasta vituttaakin. Huoneessa ilmastoinnin saa sentaan halutessa pois paalta, mut kulkuneuvoissa et. Ja taalla ne on todella kylmia. Ensimmaista kertaa elamassa joutu lahta bussista ulos lammittelemaan.

13. Aasiassa kulkuneuvot ahdetaan tayteen. Suomessa pieneen Hiaceen mahtuu 14 ja taalla 21 ihmista. Suomessa henkiloautoon menee 2 ihmista eteen ja 3 taakse. Taalla menee 4 eteen ja 4 taakse.

14. Kulkuvalineet myos helposti ylibuukataan. Voi siis olla et paikat 10 ja 11 on myyty kahteen kertaan. Siina sitte painitaan et kuka menee ja mihin menee.

15. Se, etta bussissa on vessa ei tarkota, etta sinne valttamatta paasee.

16. Muistakaa rakkaat teenjuojat. Kiinassa teeta tilataan pannuittain.

17. Reissaaminen ilman riippumattoa on ku pallokala ilman pyorailykyparaa.

18. Valta turistirysia. Mene pikkukyliin ja maaseudulle ni naat mita kliseisella aasialaisella ystavallisyydella oikeesti tarkotetaan.

19. Kysele ja kuuntele ni kaikki hommat jarjestyy. Taalla ihmiset oikeesti auttaa. Ujon tuppisuusuomalaisen on parempi jaada himaan kattomaa Commandoa.

20. Kantsii kuitenki muistaa, et taalla ihmiset joskus auttaa vaikkei edes osaa\tieda et miten.

21. Siirtymiset on hyva tehda oisin. Nain saastaa aina yhen yon majotuksen.

22. Ukottajia riittaa. Tyhmaa apinaa koijataan aina.

23. Kunnioita paikallisia ihmisia ja tapoja. Leuka pari tuumaa alemmas ku kotikulman lahiopubissa.

24. Liikenteessa kantsii olla tarkkana. Taalla se perustuu luovuuteen ja viidakon lakeihin, ei suinkaan valoihin ja merkkeihin.

25. Musiikit reissua varten kannattaa ladata soittimeen hyvissa ajoin, eika viimisena iltana ennen reissuun lahtoa. Ei silla, etteiko Ace of Base ja Roxette toimis oikein loistavasti aika ajoin, mut ei niita herran jumala 4 kuukautta jaksa kuunnella.

26. Reissaaminen ei oo aina yhta glamouria ku Madventuresissa. Joskus saattaa menna 2-3 paivaa pelkastaan matkustaessa. Perille paasy uuteen paikkaan kuitenkin aina palkitsee

27. Koirailmeella saa aina alennusta;) (Jos on hyva!)

Siina nyt siis jotain pikaisesti mieleentulleita vinkkeja niille, ketka tanne suunnalle palloa aikoo joskus tulla reissaamaan. Ja hei, vaikka tossa alussa mainitsin et reissu rupee kaantyman loppupuolelleen ni alkaa peljatko. Oven varmuuslukon voi viela toistaseks avata, silla ei taalta viela pois tulla. Karavaanit kulkee ja koirat haukkuu… Show must go on…

No nii, nyt kun tuolla kommenttiosiossa saatiin selvitettya shishan polttelun suhteen syntyneet epaselvyydet ni voidaa taas jatkaa stooria. Bangkokista kaksikon matka jatku kohti Nong Khaita ja Laosin rajaa. Yojuna oli tuttuun tapaan vaatimattomat 5 h myohassa ja perille saavuttiin puolen paivan aikoihin. Nong Khai on Thaikuista Laosiin suuntavien matkaajien yleisin rajanylityspaikka ja seuraava tavoite oliki saada hommattua viisumit. Ei muuta ku rajalle paastya ekalta luukulta viisumihakemukset tayttoon, palautus passikuvan ja passin kera kakkosluukulle ja valmiitten visojen nouto kolmosluukulta. Oleskeluaikaa lavahti 30 vrk ja koko hommaan meni n. 15 min. Helppoa hommaa ku mayran yli ajaminen.

Siita sitte bussiin ja suunnaksi Laosin paakaupunki Vientiane. Kyseisesta kaupungista ei ikina uskois, etta kyseessa on aasialainen paakaupunki. Porukkaa nimittain loytyy vain n. 150 000 eli reippaasti vahemman ku esim Helsingissa. Meininki siis oikein rauhallista ja hintataso alhaista. Myoskaan maan ranskalaisvaikutteita ei voi olla huomaamatta, ku patonkeja myydaan joka kulmassa ja ranskalaismatkailijoita pyorii jaloissa. Vang Vieng kuitenki kuumotti jo sen verran kammenselkia, ettei Vientianessa ollu tarkotus muutamaa yota pitempaa viettaa. Paastiin kuitenki kaymaan Mekong-festivaaleilla, jossa Ranskan versio Gogol Bordellosta tykitteli lavalla oikein mallikkaasti ja viihdytti Mighty Mekongin varrelle keraantynytta yleisoa. Yhtena paivana lisaks pyorahettiin paikallisessa vesipuistossa. Todettiin kuitenki, ettei ne liukumaet oo enaa niin siisteja ku kymmenen vuotta sitte, joten paatettiin jatkaa matkaa.

Seuraavana siis kauan odotettu backpackertukikohta Vang Vieng. Paikka naytti perille paastya just niin hyvalta ku oli odottanuki. Rauhallinen pikkukyla laaksossa komeitten vuorten ymparoimana. Loydettii hyvin nopeesti myos loistava majotusmesta. Brand new bungalow loistavalla sijainnilla ja hintaa torkeet 2,2 euroo miehee. Eli kelatkaa, kuukausivuokra olis kyseisesta luukusta sillo 66 euroo. Ei paha!!

Tarkotus oli seuraavien puolentoista viikon ajan ottaa lomaa ihmiselamasta seuraavalla ohjelmalla: tuubingii, chillailuu, tuubingii, chillailuu jne… Tubing on ehdottomasti Vang Viengin kuuluisin aktiviteetti. Ideana lillua hiljalleen kumirenkaalla muutaman kilsan matka noin metrin syvyista jokea, jonka rannalla on tasaisin valiajoin kivoja pikku baareja, jossa voi pahimman helteen huuhtoa kurkusta alas. Hommahan toimii siis seuraavasti: renkaan saa paakadun varrella sijaitsevasta tubailumestasta. Hinta 55 000 kipia eli 5 euroa. Lisaksi halutessaan voi ottaa arvotavaroille dry bagin, joka maksaa 20 000 kipia lisaa. Lisaks joutuu pulittamaan 60 000 depositia, jotka saa takasin jos palauttaa kamat ajoissa ja ehjina. Jos rengasta ei palauta ennen klo 18, joutuu maksamaan 20 000 lisaa. (Nain muuten kay aina) Siita sitten siis kyyti tsuki-tsukilla joelle ja homma kayntii. Etuvatta etee, rengas vetee ja menoks. Tasasin valiajoin stoppi, shotti lao laoa ja koysirataa pitkin riipaten takas jokeen. Elama oli jalleen kerran laiffia.

Nyt voidaakin puolentoista viikon syvalla kokemuksen kourimalla rintaaanella sanoa et tubailu on aivan mahtavaa touhua. Jos siina renkaassa ei unohda murheita ni sitte niita ei unoha missaa. Kyseessa siis ehkapa maailman patevin rentoutumismuoto. Joki on viela tehty silleen, etta kaikki baarit loytyy ekalta puoliskolta ja jalkimmainen on taysin rauhallista ja hiljasta lillumista. Jos siis ei halua mitaan biletystouhua ni suosittelen jalkimmaista puoliskoa joesta. Kai tahan on kuitenki sen verran tunnustettava, etta me ei Kimmon kanssa kylla jalkimmaista puoliskoa kertaakaan nahty, koska jostain syysta alkumatkaan meni aina niin kauan et pimee yllatti.

Vang Vieng on myos loistava kohde niille, jotka tykkaa viettaa krapulapaivaa Frendien parissa. Kyla on taynna ns. loikoilurafloja, joissa voi vetaa potslojoo tyynyjen paalle, maata vaikka koko paivan, tilailla safkaa, shakeja, hedelmia ja mita nyt vaan ikina listalta keksiikaan. Ruudulla pyorii samalla aamusta iltaan Frendien tuotantokaudet. Yhtena paivana meni 8 h kyseista kaavaa noudattaen ja sillonki oli pakko lahtea kun rafla meni kiinni.

Ettei sentaan ihan pelkaks lohoilyks menis koko homma ni kerran paatettiin Boracayn tyyliin vuokrata fillarit ja lahtee paivaks tsygailemaan maaseudulle. Alueen vuoristot on tunnettuja suurista luolastoistaan. Paatettiin siis kayda samalla leikkimassa luolamiehia ja tungettiin ittemme lamppujen ohjaamina muutamaan ahtaaseen luolankoloon. Yhdessa luolassa paas muun muassa uimaan syvalla sisalla pimeydessa. Caving on ihan siistia sekin, joskaan en sita ahtaanpaikan kammosille suosittele, koska paikat luolissa menee valilla aika tiukoiksi. Paivan pyoraretki paatty jalleen just niinku odotettavissa olikin eli eksyttiin. Siispa kiltisti samaa reittia takasin komeita vuoristomaisemia samalla ihaillen.

Viela pieni yhteenveto Vang Viengista. Paikka on just niin loistava ku ennalta odotti. Homma siella ei oo missaan nimessa karannu kasista ja mestan rauhallisuus jopa yllatti allekirjoittaneen kaksikon. Myoskaan yhtaan 7elevenia tai makkaria tai muuta kansainvalista pikaroskalaa ei olla paikallistettu koko Laosista. En tieda miten naa taalla asiat hoitaa, mutta siita iso stetsoni talle maalle.(terveisia Thaimaahan!) Vang Viengissa aktiviteetteja loytyy myos paljon, joten aikaa pystyis helposti viettamaan viikkoja. Mesta menee heittamalla reissun top 3, ellei perati unoksi. My kind of place!!

Jotkut varmaan myos miettii ollaanko taalla paasty kasiksi Laosin kuuluisaan karmesviinaan. Ja vastaus on kylla. Lisaks on maistettu myos mehilaisviinaa ja tuhatjalkasviinaa. Mita kaikkea sita viela edesta loydetaankin. Naihin kuviin ja naihin tunnelmiin. Me jatketaa matkaa kohti pohjoista ja Luang Prabangia ja uusia seikkailuja…

Singaporeen saavuttiin alkuillasta hieman ikavemmilla fiiliksilla, Sunttiksen tapauksesta johtuen. Edessa perinteiseen tapaan halvan punkan loytaminen. Ennalta oli jo tiedossa, et Singapore on reissun kohteista selkeesti kallein, joten hintatasoon osattiin varautua. Muutama paikka kierrettya loyty ABC Backpackersista sopiva dormi hintaan 8,5 ersuu/naama. Kyseessa oli siis tahan mennessa selkeesti reissun kallein majotus, mut ei kovin paha sekaan. Siita siis kahen yon diili ja jatkosuunnitelmia tekemaan.

Hintatasosta johtuen Singaporessa ei ollu tarkotus olla pitkaan, mutta edessa oli silti yks reissun tarkeimmista yksittaisista tavotteista. Jokaisen itseaan kunnioittavan baarimikon on edes kerran elamassaan kaytava Raffles hotellin Long Barissa juomassa aito originaali Singapore Sling.  Kyseessa on yksi maailman legendaarisimmista (ja eittamatta parhaista) drinkeista, joka keksittiin kyseissa baarissa joskus 1900-luvun alkuvaiheissa. Sinnehan me siis paukittiin suu kuivana ja intoa taynna ku pikkupojat karkkipaivana. Erityisen hianon slingeilysta teki sen, etta sillon (25.2) oli muutenkin merkittava paiva maailman historiassa eli meian Kaltsu-poijjaan syntymapaiva, jonka juhlistamista oli tarkotus jatkaa viela myohemmin illalla. Ja mika olikaan hienompi tapa alottaa juhlat ku Raffles ja Sling.

Slingien purskahtelevan harteikas maku oli just niin hyva ku oli odotettukin, eika siina vaiheessa hinnalla ollut valia. Drinkki makso nimittain huikeet 26 dollaria eli 13 euroa. Toisin sanoen siina meni kurkusta alas melkein yhden paivan budjetti, joten vaikka makunsa puolesta niita ois voinu kumota koko illan, oli kuitenki jatkettava matkaa.

Tiedossa oli tassa vaiheessa myos se, ettei illalla vietetty pelkastaan Kaltsun synttareita vaan myos laksiaisia. Lento kohti Suomea lahti yolla yhdelta, joten Kaltsun osalta reissu kavi vahiin. Siispa slaparia toisen eteen ja hetken kaupunkisurffauksen jalkeen illanviettoon. Ilta vierahti dormilla korttia pelatessa, olutta maistellessa ja reissumuistoja fiilistellessa. Tunnit kavi kuitenkin Kaltsun osalta vahiin, joten viela oli lahettava kaupungille ottamaan viimiset reissudrinksut ennen hyvasteja. Sellaset loyty nopeesti ja samalla poytaan saatiin Sadventuresin uus harrastuskin, shisha aka vesipiippu aka makuspaadero. Pari olutta ja bongi kiertamaan ni AAAHHH!! Synttarifiilikset oli hyvin nopeesti kohillaa. Tassa maailmankolkassa baarit ja baarielama on sellasia niinku pitaaki. Talla hetkella nauran KOVAA JA AANEKKAASTI kaikille teille silver cardin omistajille, jotka sedulan branikassa rookikopissa polttelette kuivin suin sinista LM:aa samalla miettien, laittaako joku urpo teian tuoppiin jotain ekstradouppia salin puolella. HAHAHA!!!!

Ilta paatty ylafemmoihin ja Kaltsun taksimatkaan kohti lentokenttaa. Ryhma oli siis karsiny nyt ensimmaisen miehistotappion ja matkaa oli jatkettava kolmisin. Next destination: Kuala Lumpur, Malesia. Bussilla Johor Bahruun ja sielta yon yli KL:iin. Perilla palattiin taas perinteisempaan majotustyyliin. Loistavalta sijainnilta loyty Pudu Hostel ja hinta rapiat 3 euroo/yo. Lumpurikin oli Singaporen tapaan eraanlainen valistoppi, joten suunnitelmissa oli tutustua ainoastaan muutama paiva kaupungin tarjontaan. Aika kulu lahinna hyvan ruoan parissa, shoppaillessa (jotaa taltakin reissulta oli ostettava) ja muuten vaa hengaillessa. Sen verran ohjelmaa keksittiin et ajateltiin jatkaa Shanghaissa alotettua pilvenpiirtajiin tutustumista ja paatettiin tsekata kuuluisat Petronas Twin Towerit (452m). Pilvisen ja sateisen kelin takia tornit ei mitaa ihmeita tarjonnu mut tulipahan kaytya. Tahan yhteyteen on pakko myos sanoa et taa oli ensimmainen kerta koko reissulla ku tuli kiireen tunne. Meian piti olla tiettyyn aikaan torneilla, jos haluttiin mukaan vierailulle. Ei siina lahtoa tehdessa kuitenkaan muistettu, etta siirtyminen Aasiassa ei oo ihan yhta nopeeta ku Voikkaalla, joten jouduttiin ihan kunnolla sykkimaan, etta kerettiin metrolla paikan paalle. Aika hyvin siis kuitenki kiire ollaa saatu poistettua kalenterista niinku tarkotus olikin.

Lumpurin jalkee ryhman oli taas aika loytaa rauha ja poistua suurkaupungin halinasta. Rauha loyty lopulta Malesian itarannikolta piskuiselta Perhentian Kecil Islandilta, jonne siirryttiin bussi+vene kyydilla sopivasti yon yli saastaen jalleen yhen yon majotuksen. Saari on pieni, kaunis ja rauhallinen, joten ensivibat oli oikein lupaavat. Siella matkailijat on paaosin nuoria rebailijoita eika tarvi pelata, et tormais lapsiperheisiin tai massaturismikohteiden kaltaiseen hermoja raastavaan vendorirumbaan.

Perhentianin osalta kavi sinansa huono saka et koko mesta oli just vasta ”avannu ovensa” ja jonkunakonen monsuunikausi veteli saarella viimisiaan. Vetta tuli siis reippaasti, minka johdosta paatettiin lahtea vahan aiottua aikasemmin eteenpain. Ei sen puoleen voi valittaa, etteiko vesisaateesta huolimatta kiire ja stressi olis loistanu poissaolollaan riippumatossa maatessa, musaa kuunnellessa ja kirjoja lukiessa. Lopulta saatiin yks aurinkoinen paiva, jolloin paas taas frisbeen ja boltsikan pariin rannalle lohoilemaan. Perhentian oli kaikin puolin tosi lungi paikka, jossa kelien suosiessa olis viihtyny huomattavasti pitempaaki. Nyt kuitenki paatettii jatkaa matkaa kohti Malesian pohjoista rajaa. Sieltahan se kyltti lopulta loyty, jossa oli nuoli eteenpain ja teksti: THAILAND…

9 päivää Shanghaissa takana ja paljon tarttu taas uutta kerrottavaa näppeihin.Tähän kärkee vois kuitenkin valottaa hieman koko tän Shanghain vierailun taustaa. Kaverin(Pate) faija asuu kaupungissa, minkä seurauksena aikaa sitte heräs ajatus siitä, että ajoitettais tää reissu sillee, että päästäs porukalla lähtemää. Pate on itekki pari kesää Shanghaissa viettäny, joten paikatki on valmiiks tutut. Siitä se ajatus sitten lähti ja kaikki meni lopulta sen verran hyvin et saavuttii kaikki perille samoihin aikoihin, toiset lentäen ja toiset raiteita pitkin.

Raskaan, mutta sitäki elämyksellisemmän junamatkan jälkee meininki muuttu hyvin nopeesti. Saavuttii Shanghain juna-asemalle perjantaiaamuna n. klo 9.30. Pienen ettimisen jälkeen löyty lopulta auto ja kuski, jotka meille oli asemalle varattu. Suuntana Shanghai Garden Plaza, koti seuraavan viikon ajaksi. Mesta sijaitsee n. 20 min ajomatkan päässä kaupungin kuumimmasta ytimestä. Asuinalueen mukavuuksiin kuului mm. tennis, kuntosali, golf ja uima-allas. Eli kaikki meiän aatelisten vaativat harrastukset. Perillä talon isännät oliki jo vastassa ja päästii purkamaan kamoja.

Uuvuttavan junailun takia eka päivä otettii aika chillisti. Hyvää mättöö, pari olutta ja paikat avaava Chinese massage. Hieronnat täällä on halpoja ja hyviä, joten suosittelen kaikille. Lepäilyn ja palauttelun jälkee lauantaina oli tietty jo lähettävä laukalle ja tsekkaamaa Shanghain yöelämää. Hauskaa oli ja nestetasapainokin pysy kohillaan. Ei päässy huimaus poikia iskemään, mitä nyt vähä siinä baaritiskillä tanssiessa. Kuumia mestoja kaupungista löytyy paljon, mut hinnat on Suomen tasoa. Joissain paikoissa jopa enemmän. Kantsii siis olla lompakko iskussa, jos tänne meinaa pidemmälle lomalle tulla.

Päivät kulu hyvin pitkälle rentoutuessa, korista pelatessa ja kaupunkia ihmetellessä. Hienoinen flunssa-aalto myös pyyhkäs ryhmän läpi, joten pahimmat dance-energiat pysy kurissa. Nooh, toisaalta kyllähän se Tsingtao sairastelusta huolimatta tuli tutuksi liianki hyvin. Muutaman päivän lahnauksen jälkee saatii keskiviikoksi ihan kunnon ohjelmaakin. Suuntana luode ja Changshun kaupunki. Ensin vuorossa oli kaupungin esittelyä, jonka jälkee päästii tutustumaa UPM:n paperitehtaaseen. Päivä päätty lopulta saunatiloihin, joissa päästii maistamaan pitkästä aikaa kunnon suomalaista saunaa.

Alunperin torstaille ja perjantaille oli suunniteltu päiväretket Suzhoun ja Hangzhoun kaupunkeihin, mut porukan lievän sairastelun ja levyttelyasenteen takia reissuista luovuttiin. Jatkettiin siis hyväksi havaitulla linjalla eli tyydyttiin pyörimään lähialueilla. Viimisenä päivänä lauantaina tarkotus oli vielä tehä jotaa järkevää, joten lähettiin kaupungin ytimeen ihmettelemään pilvenpiirtäjiä tarkotuksena nousta johonki niistä. Tarjolla oli Oriental Pearl Tv Tower (468m), Jin Mao Building (421m) ja Shanghai World Financial Center (492m). Me tietenki valittii viimeksi mainittu ja pyyhkästii tasan 100. kerrokseen tsiigailemaan näkymiä, jotka jälleen kerran oli loistavat. Ihmettelyn jälkee nokka oliki jo laitettava kohti kämppiä ja rinkkojen pakkailua, sillä lähtö Hong Kongiin on aikasin aamulla. Alunperinhän tarkotus oli jatkaa junalla myös Shanghai-Hong Kong väli, mut maanantaina alkava kiinalainen uusi vuosi tarkottaa käytännössä sitä, ettei lippuja julkisiin välttämättä saa. Näin ollen päädyttiin ottamaan helpompi, mutta kallimpi siirtyminen perille lentäen.

Kaiken kaikkiaan Shanghaista jäi käteen todella hyvä maku. Siitäkin huolimatta, että ajankohta ei oo paras mahdollinen, koska ilma on täälläki aika viilee tähän aikaan vuodesta. Lämpötilat vaihteli siinä 0-10 astetta, joten pitkää vaatetta tarvi vielä täälläkin. Pekingiin verrattuna kaupunki on hyvin erilainen. Shanghai on Kiinan suuri bisneskeskus, jossa meininki on selkeesti kansainvälisempää. Paikka on tosiaan siis myös melko kallis, mutta ehdottomasti näkemisen arvonen. Liikkuminen Shanghaissa on easyä ku metrot toimii loistavasti ja taksit on halpoja. Kaikille kulinaristeille tää on todellinen taivas, sillä rafloja löytyy joka lähtöön ja vähä vielä muilleki. Me tutustuttiin perinteisen kiinalaisen keittiön lisäksi niin intialaiseen, thaimaalaiseen, amerikkalaiseen kuin japanilaiseenkin tarjontaan. Paljon jäi tällä saralla vielä kokemattakin.

Sadventuresille aika Shanghaissa oli hyvin erilaista verrattuna siihen, mitä tää reissu muuten luonteeltaan on. Retkikunta pääs elämään luxuselämää, jollasta ei muualla oo varaa elää. Kaikesta tästä aivan ÄLYTTÖMÄN SUURI KIITOS Timolle ja Patelle, jotka tän koko vierailun mahdollisti. Nyt on kuitenki ryhmän aika palata “arkeen” ja vaatimattomamman reissaamisen pariin. Kiinan läpileikkaus jatkuu ja nokka kohti etelää ja “Tuoksuvaa satamaa”…

Matka kohti Pekingia voi jatkua. Vuorossa kiinalainen juna ja vaunuseurana keitas muitakaan ku ruotsalaisia. Kavipa tuuri! Jo junaan astuessa kavi ilmi se, mista tassa Aasian matkailussa on kyse. Kiinalainen konnari tuli aikamoisen huonolla englannilla heti heittamaa lappaa ja kyselemaan fiiliksia. Vinkkeja Pekingissa liikkumiseen tuli reilusti ja muutenkin kaikin puolin todella loistava tyyppi. Ja niille, jotka vaittaa et aasialaisen ystavallisyyden takana on aina raha: vaarin! Ne on oikeesti kiinnostunu ihmisista. Ei tollasia tyyppeja sikia Euroopassa.

Paivat kului, matka taittui ja maisema vaihtui. Ajantaju unohtu melko nopeesti aikavyohykkeiden vaihtuessa. Nakemisen arvosia maisemia rupes tulemaan oikeestaan vasta Mongoliassa, jonka karuus veti Suomipojan hiljaseksi. Tai no, ainakin janoseksi. Tosin maisemien seuraamista vaikeutti ajantajun menettaminen. Tilanne kun tuppas yleensa olemaan niin, etta pimeat ajat oltiin hereilla ja valosalla vedettiin zzzz. Lopulta rajatarkastusten, maahantuloilmoitusten ja kiskojen vaihdon jalkeen tuulilasissa naky vihdoin Peking.

Jalkeenpain pakko sanoa et matka taittu nopeemmin ku oli ajatellu. Pelikortit ja nuudelit tuli tutuiksi mut kaikin puolin aivan mahtava kokemus! Nyt muutama paiva taalla ja sitte nokka kohti Shanghaita ja uusia mestoja…

… it´s end i cannot see. Today is the day. Työt lopetettu, kämpät irtisanottu ja rahat juotu. Kaikki siis valmista maailmanvallotukseen. Klo 20.14 juna starttaa kohti Moskovaa ja fiilis on huikee. Tuli sitte ostettua viidelläkympillä junamättöä, joten viikon nuudelikuuri alkakoon. Vodkaakin voi muutama muki mennä mut övereitä ei vedetä. (eipä!) Tunnelmat on aika epätodelliset. Jotaa ku suunnittelee  puoltoista vuotta ni lähdön hetkellä on sellanen olo et ei prkl, nyt se on menoo. Pakko myöntää et muutama perhokin on vatsassa täs vaiheessa.

Rinkat rupee olee redi ja vielä ku saadaa parin tunnin päästä retkikunta kasaa ni voidaa lähtä Saluunaan lähtöbisselle. Sen jälkee karistellaa viimisetkin Suomen lumet monoista ja mennää. Plänihän etenee siten, että klo 8.25 huomenna saavutaan Moskovaan. Ensimmäinen haaste odottaakin heti Moskovassa. Paikka, josta jatkoliput Pekingiin normaalisti haetaan on paikallisen joulu-uusivuosi -sembalon takia suljettu. Pitänee siis seikkailla jonnekin ihan muualle ja löytää omat tiketit. Kuulostaapa varmalta. Jos ja kun liput löytyy, on päivä aikaa tutustua Moskovaan. Iltamyöhään matka jatkuu läpi suuren ja karun Neuvostoliiton. Siitä hetkestä eteepäin voiki unohtaa kellon ja kalenterin, koska seuraavat 6 päivää tykitetää jämäkästi kohti Pekingiä ja kiinalaista demokratiaa.  Neljä hullua vodkaturistia viihtyy varmasti.

Seuraava viikko on blogin suhteen ymmärrrettävästi hiljasempaa joten palaillaa asiaan O´Mighty Chinassa ja Pekingin valoissa. Fiiliksen mukaa mennää eikä mietitä liikoja. Trying is the first step towards failure, vai miten se oli. Sadventures alkakoon!!